2.8. Coventosa, otto 2

 Perjantain piti olla päivä ennen suurta läpireissua, joten se olisi syytä ottaa rauhallisesti. Edellisyön myöhään valvominen ja sen jälkeen pitkään nukkuminen söivät päivää. Dare ei kuitenkaan ollut vielä käynyt maan alla Cantabriassa, ja minua riivasi kauhea epävarmuus osaamisestani ja jaksamisestani. Päätimme käväistä kevyesti Coventosassa. Brian lähti kuskiksemme ja mukaamme, Miri jäi viettämään vapaapäivää brittien kanssa ajelun ja kävelyn merkeissä.

Lähdimme liikkeelle vasta iltapäivästä, mutta ei se mitään, retken oli joka tapauksessa tarkoitus olla lyhyt. Se tapahtui minulle järviretkellä tutuksi tulleessa maastossa. Tällä kertaa emme edes aikoneet järville asti. Sen sijaan kuljimme niitä kohti noin tunnin, ja käännyimme takaisin. Kas kummaa, ilman painavaa säkkiä ja uintiretken tuomaa melkein-hypotermiaa meno oli huomattavasti kevyempää, ja esimerkiksi jyrkkä mäki lähellä uloskäyntiä tuntui paljon lyhyemmältä.

Ennen ärsyttävää luiskaa viimeistä köysiosuutta lähdimme vielä katsomaan nähtävyyttä: vähän matkaa köyden alta vasemmalle ja matalan kohdan ali sijaitsee Los Fantasmas -niminen tila, joka on täynnä komeita isoja tippukiviä. Siellä olivat myös naapurimökissä asuvat Tim ja Richard ottamassa valokuvia, joten jouduimme hieman poseeraamaan. Luolavalokuvaajat ovat kyllä vihoviimienen riesa, aina niitä on jossain väijymässä… Lopulta onnistuimme pakenemaan luolasta ulos. Parituntinen retki oli ollut juuri sopivan kevyt.


Leirissä suunnitelmat alkoivat mutkistua. Martin ei harharetkensä jälkeen ollut innokas toiselle suurelle läpireissulle ainakaan vielä lauantaina. Illaksi oli myös ohjelmassa bileet, ja olisi kiva oikeasti voida ottaa ne rennosti. Lopulta päätimme siirtää läpiretken sunnuntaille. Siispä, jihuu, bileet!

Bileiden teema oli rioja: viime pääsiäisenä läheisessä majatalo-ravintolassa majailleet SWCC:läiset olivat voittaneet arvonnasta 12 litraa kyseisentyyppistä viiniä sisältävän jättiläispullon, ja se piti tuhota illan aikana. Ohessa syötiin herkullista paellaa. Iloisesti juopuneessa seurueessa riitti luolatarinoita ja huonoa huumoria, ja tunnelma oli mitä mainioin. Vielä jälkiruuaksi kakkua, ja hieno tyytyväinen ähky oli saavutettu. Käveltyämme takaisin leiriin hulina olisi ilmeisesti vielä jatkunut teltta-alueella, mutta itse en halunnut seuraavalle päivälle tappokrapulaa, vaan siirryin nukkumaan.