Paluupäivä oli, kuten ne nyt yleensäkin ovat, aivan syvältä, eikä sillä tavalla kivasti kuten luolat. Heräsin aamuyöllä kylmään - lämpötilaerot päivän ja yön välillä olivat koko retken ajan olleet melkoiset. Miri heitti aamuvarhaisella Stevien ja Martinin Bilbaon kentälle. Minä ja Dare vietimme aamun siivoillen ja viimeistellen pakkausta. Kymmenen kieppeillä hyvästelimme Camping La Barguillan ja poistuimme kohti Bilbaota.
Vuokra-auton tankkaus oli kiintoisa kokemus, samoin sen palautus kentälle - ohjeistus oli kummassakin aika olematon, mutta sentään henkilökunta osasi englantia. Kentällä myös selvisi, että lisälaukku maksaakin 90e, eikä 75e, koska siihen tulee vielä 15e palvelumaksua. Tuntui hiukkasen riistolta maksaa siitä, että neljä palvelutiskiläistä pitää juorukerhoa ja hädin tuskin ehtii ottaa kyseistä rahaa vastaan.
Parin tunnin lento Frankfurtiin vaikutti jotenkin ihmeen pitkältä, puhumattakaan neljän tunnin odottelusta siellä. Ruoka Hausmann's-ravintolassa oli kyllä edelleen maukasta, ja viimeksi bongaamamme hiljaisehko nurkkaus yhä kohtuu rauhaisa. Lopulta, kello 21 kieppeillä, lastauduimme lennolle kohti Helsinkiä. Mikään kunniavastaanotto ei odottanut kentällä Suomen luolasyvyysennätyksen suorittajia, mutta sentään selvisimme perille, ja puolen yön jälkeen raahustimme tavaravuoremme kanssa taksista kotiovelle Konalassa.
No comments:
Post a Comment