Onneksi ja iloksi perjantain työpäivä alkoi vasta 6.29. Jos olisi ollut aikaisemmin, en olisi selvinnyt päivästä millään. Ajeltuani puolikkaan työpäivän verran ja päivystettyäni varakuskina pari tuntia menin pukuhuoneen retkisänkyyn nukkumaan puoleksitoista tunniksi - tai lepäämään ennemminkin, koska vaikka kuinka väsytti, nukahtaminen ei oikein onnistunut. Tämän jälkeen vietin reilun tunnin kierrellen Itäkeskuksen kauppoja etsien itselleni jotain kivaa kesäistä keikkavaatetta, mikä osoittautui yllättävän vaikeaksi, mutta löysin sentään lopulta jotain.
Illan ohjelmassa oli YS:n kvartettikeikka eräissä synttäri/kesäjuhlissa. Illan isäntä haki meidät paikalle avoautolla. Saattoipa olla eka kerta, kun olen ollut sellaisen kyydissä. Vähänkö oli siistiä, whii. Keikka muuten ei ollut mitenkään erityisen siisti, koska aikataulut ja muut järjestelyt paikan päällä olivat niin avoimet, kukaan ei osannut tarkalleen kertoa meille, milloin soitamme, eikä edes missä pitäisi soittaa. Saimme kuin saimmekin kuitenkin lopulta settimme soitettua, ja suurimmaksi osaksi soitin kohtalaisen oikein, mitä nyt yhden Bachin Gavotin alun mokasin kahdessa kolmesta kertauksesta. Itse asiassa soittaessa tuli parikin kertaa hämmentävästi sellainen olo, että pahus, tämähän kuulostaa hyvältä, ihan oikeasti. Joskus nimittäin unohdan täysin, että olen tosiaan soittanut aika kauan enkä ole ihan täysin huono. On kiva joskus huomata osaavansa jotain. Olin keikalta kotona vasta joskus kymmenen jälkeen, kun aamulla olin lähtenyt kotoa viideltä. Olipa hitusen pitkä päivä.
Eilen oli vapaa lauantai, ja yritin olla tehokas ja tehdä laiminlyömiäni hommia kotona, siivosin vessan ja muuta vastaavaa, sekä katselin orkesteristemmoja. Toki siinä sivussa tuli myös kirjoiteltua ficciä sekä luettua Green Marsia (jotta välillä voisi tuntea harrastavansa oikeaakin kirjallisuutta).
No comments:
Post a Comment