Hups. Onpa paljon päivittämättä. Onneksi suuri osa siitä on nopsasti selostettu: viime viikon ke-pe oli töissä aamuvuoroa. Se oli silkkaa murhaa. Kun kolme aamuvuoroa on noin tappava kokemus, odotan kauhulla sitä, kun niitä tulee neljä putkeen. Erästä työkaveria lainatakseni, meidän aamuvuoroilla "todella oppii, mitä on väsymys, ja miltä tuntuu, kun lähinnä vaan haluaa kuolla". Että näin. Illat lojuin lattialla puolitajuttomana ja kirjoitin fanficcia.
Perjantaina, vaikka olin sen kolmannen aamuvuoron jälkeen melkomoisen solmussa, suuntasin Turkuun, missä oli Jäljet-kaupunkipelikampanjan viimeinen peli. Onneksi sain pelin aikana nukuttua kunnolla, muuten ei olisi tullut mistään mitään. Peli oli, noh, sanotaan vaikka että kysymyksiä ja keskustelua herättävä. Heti pelin alussa pelaaja oli saada offgame-hepulin siitä, että "oikeasti koko kampanja olikin vain unta ja mitään tästä ei oikeasti tapahtunut", mutta asetelmasta sentään nousi paljon melkoisen syvällistä pohdiskelua todellisuuden luonteesta ja muusta sellaisesta. Ikävä kyllä, kun peli sunnuntaina päättyi, loppuratkaisu oli niin kammottava, että se jätti vähän pahan maun. Itselläni kävi tuuri, ja hahmoni selvisi takaisin "oikeaan" alkuperäiseen todellisuuteen, mutta moni muu jäi ikuiseen helvettiin kärsimään. Joo, elämä on, oikeastikin tapahtuu ikäviä asioita, jne, mutta ei se tee siitä kivaa. Tiedän viimeisen Toinen Totuus -pelin jälkeen vähän turhan hyvin, miltä tuntuu, kun on sivullinen uhri ja oma rakas hahmo kuolee tyhmästi voimatta itse vaikuttaa asiaan juuri mitenkään. Se on harvinaisen syvältä. Kiitos tämän, pelin jälkeen ei jäänyt kovin pahaa postlarpangstia, vaan ennemminkin yleismaailmallinen "blah".
Sunnuntaina pelin jälkeen oli tarkoitus mennä kiipeämään, mutta kallion kieppeille ajettuamme totesimme, että ei vaan jaksa, ja menimmekin vain uimaan. Sen jälkeen pääsin viimein tutustumaan Guitar Heroon. Hii. Oli ennalta arvattavissa, että joko en osaa ja vittuunnun täysin, tai sitten olen saman tien kohtuunäppärä ja pidän. Pidin. Ehkä ammattilaismuusikkoudesta on jotain hyötyä hassuissa soittamista simuloivissa peleissä.
Maanantaina Turusta kotiin ja töihin. Siinä se. Arjessa taas, ja sitähän riittää koko kesäksi. Iltavuorot sentään ovat siedettäviä.
No comments:
Post a Comment