Pihallaolevaa

Torstaina oli vaihteeksi Aikainen Aamu. Herätys 3.15, parin kilometrin kävely Pitäjänmäen asemalle, henkilökuntakuljetuksella Ruskeasuon varikon kautta metrovarikolle ja ajelemaan klo 5.22. Kyllä oli pirteä olo.

Töiden jälkeen illalla piti vielä raahautua YS-kvartettitreeneihin Vanhalle. Luonnollisestikin olin siellä ihan pihalla. Ei se niinkään, että olisin soittanut väärin, mutta kun en esimerkiksi mitenkään kyennyt hahmottamaan eräitä yksinkertaisia rytmikuvioita (tahtilaji 3/4, tahdissa neljäsosatauko+kahdeksasosatauko ja sitten kolme kahdeksasosanuottia - häh mitä häh?).

Bussissa Espoo-Helsinki-välillä istuessani väsyneeseen mieleeni iski hämmentävä ja häiritsevä ajatus: tämä tämänhetkinen elämäntilanteeni ei oikeasti kestä kuin kesän ajan. Olen jo täysin tottunut identiteettiini metrokuskina, joka käyttää vapaa-aikansa fanficciin, ja tuntuu, kuin olisin elellyt tällä tavoin ties kuinka kauan. On vaikea uskoa, että muutaman kuukauden kuluttua minun pitäisi olla oman alan töitä etsivä pätevä sellonsoitonopettaja sekä kielitieteenopiskelija. Tämä on niin paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa tämä kesäeloni, jatkuvasta rättiväsymyksestä huolimatta.