Lauantain perussisältö oli samansuuntainen kuin perjantain: juhlimista ja edustamista. Aamupäivästä oli jälleen edessä peilailua ja paklaamista, puolilta päivin porukat hakivat minut Laaksolahteen hengaamaan ja odottamaan. Joe oli saanut aamulla lakkinsa, joten päivän päätapahtuma olivat ylioppilasjuhlat. Niitä ei suinkaan järjestetty Laaksolahdessa, vaan Oittaan kartanolla, minne siirryttiin lounaan jälkeen. Juhlin paitsi veljeni lakkia, myös siinä siivellä vähäsen omaa valmistumistani. Muutamalta sukulaiselta sainkin ruusun ja kortin. Juhlapaikka oli oikein kiva, paikalta tilattu ruoka todella hyvää, ja ainakin minusta vaikutti, että ihmiset ihan viihtyivät. Varsin onnistuneet oloiset juhlat siis.
Edelleen on oman valmistumisen suhteen vähän epätodellinen olo. En osaa hahmottaa, että olen nyt ihan oikeasti virallisesti laillisesti pätevä sellonsoitonopettaja, ja etten enää ole ollenkaan Stadian opiskelija. Jutustelin sukulaisille siitä, kuinka aion ensi vuonna jatkaa kielitieteen opintoja, hakea musiikkialan töitä jos paikkoja vain on tarjolla, ja sitten ehkä harkita jonkun uuden opiskelupaikan hankkimista. Jotenkin edustavan itsevarmasti ääneen puhuttuna se kaikki tuntuu ihan kivalta ja harkitulta ja valmiiksi suunnitellulta. Oikeasti on kuitenkin edelleen ihan hirvittävän epävarma ja ahdistunut olo ja pelko siitä, että vietän koko elämäni harhaillen satunnaisesti alalta toiselle, enkä koskaan saa oikeasti aikaan yhtään mitään.
No comments:
Post a Comment