Sunnuntaina oli pitkästä aikaa vuorossa kiipeilyä ja peräti kalliolla, Nuuksiossa, kun kerran siellä harvinaislaatuisesti oli myös turkulaisia. En kiivennyt kuin kolmea reittiä, joista viimeinen oli ihan mahdoton, niin että jokusen metrin tappeleminen ylöspäin lähinnä alhaalta käsin kiskottuna tuntui suurelta voitolta. Muutenkin tämä, päinvastoin kuin pari viime kalliokertaa, tuntui kivalta. Kivouteen vaikutti se, etten edes yrittänyt säätää yhtään yläköysiankkuria. Hmh.
Kiipeämästä piti lähteä varsin pian pois, koska sunnuntaina oli työvuoro, kun ajosarjat vaihtuivat poikkeusliikenteen alkaessa ja minä vaihdoin työvuorokierron ryhmää. Kuten odottaa saattaa, töissä oli täysi kaaos. Kun saavuin paikalle, junat olivat melkein puoli tuntia myöhässä. Jossakin vaiheessa valvomo korjaili tätä vaihtamalla vuoronumeroita lennossa, niin että kuljettajat päätyivät ajamaan vääriä vuoroja. Melkoista säätöä koko päivä. Itse ajoin kaikki paitsi ekan ja vikan kierroksen pendeliä eli edes-takaisin Itäkeskuksen ja Vuosaaren väliä. Pendelit olivat peräti oikeastaan ihan aikataulussa, mutta en kyllä hirveästi pidä niiden ajamisesta, kun ajoaikaa on vain kuusi minuuttia ja sitten pitää taas vaihtaa ajopäätä.
Maanantaina oli vapaata, kuten viime viikollakin, kiitos ryhmänvaihdoksen. Heräsin turhan aikaisin, mutta aamupäivä kului sujuvasti fanficin parissa. Puolen päivän jälkeen lähdin kohti Turkua, missä kävin kaupassa ja yritin kehitellä ruokaa illan Berliini-ropeporukalle. Eihän se ajoissa valmista ollut tietenkään eikä muutenkaan mikään mahtitaidonnäyte, mutta oli ruokaa. Peli puolestaan oli aivan mainio. Porukkamme jumituttua syyttä sairaalan suljetulle osastolle hahmoni pääsi käyttämään kykyjään ja taitojaan oikein toden teolla, ja turpaan tuli joka kerta, vaikka kuinka hienoja pakoyrityksiä kehittelin. Oli kokonaisuudessaan melkomoisen häiritsevä pelikerta. Hii.
No comments:
Post a Comment