Juhannusangstia

Juuri sopivasti juhannusaattona aiemmin tehokkaasti epämääräisen elämäahdistuksen hävittänyt fiktioon uppoutuminen jotenkin lakkasi toimimasta. Koko päivän oli satunnaisen, selittämättömän onneton olo. Ehkä se liittyi siihen, että kaikki muut juhlivat juhannusta, minä vaan mökötin kotona ja sitten menin illaksi töihin - toisaalta, ei minulla ole koskaan ollut mitään juhannusperinteitä, enkä ole parina aiempanakaan vuonna mitenkään ihmeemmin jussia juhlinut. Vaihtoehtoinen selitys löytyy fanficista: monta viikkoa ahkerasti väkertämäni yli 30 000 -sanainen stoori eteni viimeiseen lukuunsa, jota en oikein osaisi enkä haluaisi kirjoittaa. Asioiden lopettaminen on muutenkin minusta aina ollut mahdottoman ikävää ja vaikeaa.