Lausanne - Genève - Lausanne

Perjantaina olo oli aika hämmentynyt: no niin, täällä ollaan, mitäs sitten? Kalenteri oli tyhjää täynnä ja ympärillä vieras kaupunki täynnä vieraita ihmisiä. Vietin aamupäivän koneella setvien asioita. Todettuani, että melkein kaikkeen viralliseen tarvitsee osoitteen, päätin suosiolla jättää kaiken myöhemmälle, ja suuntasin kaupungille. Hain asemalta junaliput Geneveen. Jouduin samalla pakoilemaan paikallista kylähullutätiä, jonka puhetta en ymmärtänyt, vaikka hän vaihtoikin ranskasta englantiin, kun ilmaisin, etten tajua. Kävin shoppailemassa keskustassa eli Flonissa, ja pyörähdin myös vanhassa kaupungissa ja katedraalissa.

Lauantain ohjelmassa oli vierailu Geneveen. Puolen tunnin junamatka tuntui tosi lyhyeltä Euroopan halki junailun jälkeen. Perillä hain turisti-infosta kartan ja ohjeet Suomen pysyvään lähetystöön, missä oli Lausannen lähin ennakkoäänestyspaikka. Oli hassua jutella suomeksi vaalivirkailijoiden kanssa. Kansalaisvelvollisuuden hoidettuani vaihdoin taas turistivaihteelle. Harhailin YK:n päämajan ja sen edessä olevan Place des Nationsin ohitse kohti puistoja ja museoita. Päädyin tutustumaan kasvitieteelliseen puutarhaan (jossa oli tammikuussakin ulkona kukkia ja ainakin yksi mehiläinen!) sekä tieteen historian museoon (missä oli makeita steampunkin näköisiä vanhoja härveleitä).Tietenkin kävelin myös pitkän pätkän järvenrantaa seuraillen. Pidin siitä osuudesta, minkä Genevestä näin. Siellä varmaan tulee käytyä kevään aikana uudelleen.

Sunnuntaille minulla ei oikeastaan ollut suunnitelmia, joten kun huonetoverinani ollut portugalilaistäti kysyi, lähdenkö hänen ja saksalaisen tytön kanssa olympiamuseoon, suostuin oikein mielelläni. Menimme metrolla Ouchyyn eli järvenrantaan, mistä oli lyhyt kävelymatka museolle. Olimme paikalla juuri oikeaan aikana: museo oli auki viimeistä päivää ennen kaksi vuotta kestävää remonttia, ja sisään pääsi ilmaiseksi. Upeasti toteutettu näyttely onnistui viihdyttämään, vaikken mikään suuri olympiafani olekaan. Esimerkiksi avajaispukuja ja soihtuja oli hauska nähdä livenä. Museon jälkeen kävimme kaakaolla ja kakulla satunnaiskuppilassa. Koko päivän yhteinen kielemme oli ranska, mikä tuntui ajoittain kovin raskaalta, kun en kertakaikkiaan kyennyt ilmaisemaan puoliakaan asioista, jotka olisin halunnut sanoa. Hostellissa huoneeseemme oli ilmestynyt australialainen tyttö, joka oli tulossa samalle yliopiston ranskankurssille kuin minä. Oli valtava helpotus päästä välillä puhumaan englantia. Toivottavasti ranska alkaa jossain vaiheessa tuntua sujuvammalta, muuten tästä keväästä tulee todella rankka.