Karlstad - København

Maanantai meni lähes kokonaan siirtymiseeen. Jännittävä lisähaaste muodostui, kun aamulla hieman venyttelin, ja selästä kuului hirveä rusahdus. Yhtäkkiä oli toinen puoli niskasta niin kipeä, etten pystynyt kääntämään päätäni. Laura auttoi kantamalla rinkan junaan. Kun vajaan kolmituntisen Karlstad - Göteborg välin jälkeen jouduin kantamaan sitä itse, se ei onneksi tuntunut mahdottoman pahalta. Kööpenhaminaan matkustin 1. luokassa, ja kyllä oli luksusta: paljon omaa tilaa, toimiva netti ja ilmaista kahvia! Periltä löysin Olgan, joka vei minut alivuokrakämppäänsä. Sanoin hei vuokranantajapariskunnalle, ja nautin emäntäni kokkaaman mainion illallisen. Pääsin myös seuraamaan sivusta suurta draamaa, kun oopperaluokkalaisten keskuudessa levisi tieto paikallisen oopperan johtajan yllättävästä erosta.

Ensimmäisen ja ainoan kokonaisen Köpispäiväni oli tarkoitus sisältää runsaasti turismia. Aluksi Olga esitteli minulle vanhan oopperatalon. Sen syövereissä kaulahuivini tarttui takkini vetoketjuun niin tehokkaasti, että kun yritin repiä sitä irti, levisi koko vetoketju täysin. Yhtäkkiä päivä saikin uuden suunnan. Suutarista selvisi, että korjaaminen maksaisi enemmän kuin mitä aikanaan larppihahmolle UFFilta hankitusta takista olin maksanut. Niinpä kun Olga lähti harjoituksiin, minä jäin kiertämään kauppoja uutta takkia metsästäen. Löysin kivan, joskin hieman turhan ohuen takin, jonka loppujen lopuksi päädyin ostamaan.

Olgan vapauduttua harjoituksistaan kävimme syömässä uuden teatteritalon kanttiinissa, missä oli sopivan halpaa ja hienot näköalat kanaalin yli. Sen jälkeen suuntasimme uudelle oopperalle, joka sopi hyvin päättämään vanhalta oopperalta alkaneen päivän. Pääsin katsomaan Cavalleria rusticana -näytöstä valoparvelta, aivan katonrajasta, mikä oli varmasti makein paikka, mistä olen ikinä oopperaa seurannut. Yleisön puolelta oopperatalo muistutti jännittävästi jonkun scifi-leffan lavastusta: sali sijaitsi punaisen pallon sisällä, ja sinne mentiin sisään eri tasoilla ja eri kohdissa palloon uppoavia kävelysiltoja pitkin. Vielä kun yleisö olisi pukeutunut trikooasuihin, olisi vaikutelma tulevaisuuden avaruuskaupungista ollut täydellinen.

Toinen päiväni Kööpenhaminassa sisälsi, yllätys yllätys, lisää turismia: kävimme ajelemassa paikallisen julkisen liikenteen vesibussilla, jonka varrella oli paljon nähtävyyksiä, kuten jo tutut teatteri ja ooppera, Pieni merenneito -patsas (joka jäi tosin piiloon jonkun laivan taakse), ja Black Diamond -niminen moderni kirjastorakennus. Ikävä kyllä päädyimme bussilla turhan kauas, ja paluumatka kesti niin kauan, että saimme juosta, jotta Olga ehti harjoituksiinsa vanhalle oopperalle. Onneksi hänen osuutensa oli vasta pitkän ensemblekohtauksen loppupuolella, joten myöhästyminen ei ollut täysi katastrofi. Harjoitusten jälkeen palasimme kämpille, missä oli vuorossa pakkailua ja ruokaa. Viiden jälkeen siirryimme päärautatieasemaa, missä olimme niin ajoissa, että ehdin vielä syödä pølser-hotdogin ennen yöjunaan astumista.