Viikon kestävä matkani kohti Lausannea alkaa noin puolen tunnin kulutua. Edelliseen postaukseeni verrattuna tunnelmat ovat tällä hetkellä aika erilaiset. Kaikki koulutyöt on tehty, ja luonnontieteiden kandidaatin paperit taskussa. Pari päivää sitten sain asuntotarjouksen Lausannen opiskelija-asuntosäätiöltä, ja nyt minulla on kämppäkin tiedossa. Vuokrasopimus tosin alkaa vasta helmikuun puolivälissä, sitä ennen pitää elellä hostelleissa. Tarkkaa suunnitelmaa opinnoistani minulla ei vieläkään ole, mutta ainakin kv-vastuuihminen lupasi minulle, että korjaavat edelleen kohdallani systeemissä olevan väärän tiedekunnan. Rahaongelma ratkesi ainakin toistaiseksi opintolainalla, ja Suomen asuntotilannekin järjestyi niin, ettei minun tarvitse luopua Töölön yksiöstä.
Enää ei siis tunnu, että olisin tyhjän päällä. Tämä ei toki tarkoita, etteikö minua ahdistaisi ja pelottaisi edelleen älyttömästi. Olen jättämässä hetkeksi taa melkeinpä kaiken tutun ja turvallisen - tärkeiden ja rakkaiden ihmisten lisäksi sellokin jää Suomeen. Olo on kuin pikkulapsella ekana koulupäivänä. Miten minä oikein pärjään siellä? Entä jos muut lapset ovatkin minulle ilkeitä? Tavoitteeni on vaihtoaikanani kirjoitella tänne pitkästä aikaa hieman aktiivisemmin, joten kevään mittaan selvinnee, miten tässä oikein käy.
No comments:
Post a Comment