København - Lausanne

Olin varannut CityNightLine -junasta couchette-paikan, mikä tarkoittaa käytännössä kevytversiota makuuvaunusta: hytit ovat ahtaita, ja aina sekahyttejä, joten niissä torkutaan yleensä vaatteet päällä. Kööpenhaminasta samaan hyttiin kanssani tuli vain nuorehko mies, joka kertoi olevansa Sveitsistä ja matkalla kotiin vietettyään puoli vuotta opiskelijavaihdossa. Tulikin jutusteltua Sveitsistä ja vaihdoista sun muusta. Kahdelle ihmiselle hytti olisi ollut tilava, mutta matkan varren asemilta poimittiin kyytiin lisää väkeä, niin että loppujen lopuksi kaikki kuusi paikkaa olivat täynnä. Yö oli pitkä ja unen laatu heikko. Patja oli todella ohut, hytissä oli kuumaa, eikä junan kolina ja heilahtelu ollut erityisen unettavaa.

Juna saapui Baseliin torstaiaamuna klo 10.40. Siellä oli pitkä vaihtoaika, jonka kulutin muun muassa syöden. Tuli heti selväksi, että Keski-Euroopassa ollaan: aseman kuppilassa oli pöytiintarjoilu. Viimeinen junaväli Basel-Lausanne kesti noin kaksi tuntia, ja maisemat vaihtuivat hieman mäkisestä hienoihin kalkkikiviseinämiin. Ikävä kyllä suuren osan matkasta oli pilvistä, samoin perillä, enkä ensimmäisenä päivänäni nähnyt lainkaan kovasti odottamiani vuoria.

Lausannessa minua oli vastassa paikallisen vaihtarijärjestön järkkäämä kaveri. Hän puhui erinomaista englantia, joten ei ollut pakko heti yrittää vääntää ranskaa. Sain tiiviin kierroksen kaupungin keskeisille paikoille. Jännä automaattinen ylämäki-alamäkimetro vei keskustan kaupoille, siihen nähden poikittain kulkeva kuskillinen linja yliopiston kampusalueelle. Kampus oli mukavan tiivis, kaikki tiedekunnat ja palvelut aivan lähekkäin. Oppaani ei ollut turhan paimentava, vaan kierroksen lopuksi osoitti minulle suunnan kohti hostellia, ja poistui omille asioilleen.

Lausanne GuestHouse & Backpacker -hostellilla onnistuin ihme kyllä hoitamaan kaikki asiani ranskaksi respan tädin kanssa. Hän myös lupasi, että todennäköisesti voin pysyä hostellissa 16.2. asti (milloin vuokrasopimukseni alkaa), vaikka periaatteessa maksimiyöpymisaika on vain 6 yötä. Huone oli todella pelkistetty: kaksi kerrossänkyä, piste, ja tilaa juuri tarpeeksi niille ja parille laukulle. Onneksi tämä on tilapäisratkaisu, vaikka toki kohtuu pitkä sellainen.

Alkoi olla melkoinen nälkä, joten lähdin etsimään ruokapaikkaa lähistöltä. Pian tajusin, etten saisi ruokaa reiluun puoleen tuntiin. Kello tuli 18, ja kaikkialla keittiöt aukesivat vasta 18.30. Hemmetin Keski-Eurooppa. Kävelin järvenrantaan katsomaan Ranskan valoja vastarannalla. Palattuani hostellin kulmille oli viimein tarpeeksi myöhä, ja sain pizzaa. Koska budjetti ei mitenkään riitä jatkuvaan ravintolaruokailuun, kävin hakemassa aamupalatarpeita aseman aina auki olevasta kaupasta - muut kaupat kun olivat menneet kiinni klo 19. Hostellille palattuani olin todella väsynyt. Kämppikset menivät aikaisin nukkumaan, ja seurasin esimerkkiä.