Siirtymäpäivä oli tällä luolamatkalla ennätyspitkä. Minä ja Miri heräsimme 3.30, hyppäsimme taksiin, ja lyhyen lennon jälkeen olimme Frankfurtissa. Siellä olikin hilpeä 8 tunnin odottelu ennen seuraavaa lentoa. Suuren osan siitä vietimme nukkuen. Löysimme myös yllättävä hyvän lentokenttälounaan, jonka söimme kello 10 aamulla. Viimein, 15.45, lähti seuraava lento. Vielä pari tuntia, ja olimme perillä Bilbaossa. Ero maisemissa oli melkoinen tylsän litteään Franfurtiin verrattuna: laskeuduimme vuorien välistä laaksoa seuraillen. Maisemat olivat mahtavan näköisiä, kumpuilevia ja kalkkikivisiä.Kentältä löysimme Martinin, ja saimme vuokra-automme, menevän valkoisen Alfa Romeon. Ajomatkalla kohti majapaikkaamme käväisimme parissa kaupassa: Decathlon-nimisessä käsittämättömässä urheiluvaruste-Ikeassa, mistä olisi saanut varmaan kaiken mitä ostimme Suomesta puolet halvemmalla, sekä ruokakaupassa. Sieltä ostimme väsyneinä läjän kaikkea satunnaista, minkä tuoteselosteista tajusin ehkä puolet.
Illan jo pimennyttyä saavuimme La Barguillan leirintäalueelle Ramales de Victorian kylän liepeillä. Respan täti oli innoissaan saadessaan leiriinsä ensimmäiset suomalaiset ikinä. Emme majoittuneet telttaan, vaan mobile homeen, keskieurooppalaisten harrastamaan mökin ja matkailuauton välimuotoon. Paikalle jo aiemmin saapunut neljäs kämppämme asukas, Stevie, löytyi telltaleiristä muiden tuttujen ja parin vieraamman Etelä-Walesin luolakerholaisen luota. Vaihdettuamme hetken kuulumisia palasimme majoittumaan mökkiin. Nukkumaan pääsin viimein joskus yhdentoista maissa paikallista aikaa.
No comments:
Post a Comment