Olimme jonkin aikaa sitten kuulleet, että Kaivokselasta pitäisi nimensä mukaisesti löytyä kaivos. Luolavierotusoireiden paikkaamiseksi minä, Miri ja Dare kävimme tutustumassa paikkaan. Oikeammin kyseinen kohde on nimeltään Sillbölen kaivos, ja sieltä on aikoinaan kaivettu rautaa. Paikalla on kymmenisen kappaletta eri kokoisia kuiluja, joista suurimmassa osassa on paljon vettä.
Valitsimme vähiten vetisen kolon, viritimme köyden, ja käväisimme katsomassa pohjaa. Kuilu osoittautui jopa syvemmäksi kuin miltä se ylhäältä katsoen näytti. Pohjalla tunnelma oli oikeaoppisen luolaisa.
SRT-harjoituksena koloon laskeutuminen ja sieltä nouseminen oli lähempänä luola- köysitoimintaa kuin mikään, mitä Suomessa on aiemmin tullut vastaan: köysi roikkui pitkän matkaa vapaasti, ja ympärillä oli kiveä ja hämärää. Harmi, ettei pohjalta löytynyt mitään jännittäviä tunneleita, jollei lasketa viereiseen, vetisempään kuiluun johtavaa pientä aukkoa.
Syvimpien kuilujen pitäisi olla noin 50-metrisiä. Sääli, että ne olivat niin vetisiä. Haluaisin kovasti jonkun oikeasti pitkän pitchin harjoittelupaikaksi, ja Suomen kalliot ja kiipeilyseinät eivät oikein tätä tarvetta täytä. Sillbölessä pitää ehdottomasti käydä uudelleen joskus, kun takana on sateisten päivien sijaan pidempi kuiva jakso.
No comments:
Post a Comment