Kotiinpaluupäivä oli, kuten monesti ennenkin, aivan kamala. Liian aikainen herätys, pakkaamisen viimeistely, mökin siivous ja avainten luovutus hyvissä ajoin ennen vaadittua kello kymmentä. Kyynelsilmäiset jäähyväiset briteille, ja auton suunta poispäin Vercorsista.
Alunperin olimme miettineet, pitäisikö vielä leikkiä turistia, kun aikaa oli runsaasti, mutta lopulta päätimme ajaa saman tien Lyonin kentälle, missä luovuimme autosta. Rinkkoja lähtöselvittäessämme saimme yllättäen kuulla, että ne painavat liikaa - käsittämätöntä, koska ne painoivat saman verran lähtiessämme Helsingistä, eikä kukaan valittanut mitään. Nyt saimme maksaa 30 euroa per nenä tympeille Lufthansan tädeille, 10e per kilo sekä 10e käsittelykuluja. En varsinaisesti ilahtunut tästä, kun mieli oli muutenkin maaassa, ja edessä odottelua sekä lento, mikä on minusta yleensä suunnilleen yhtä kivaa kuin hammaslääkärissä käynti.
Mentyämme läpi turvatarkastuksen päädyimme alueelle, jossa oli kourallinen lähtöportteja, pieni tax free -kauppa, sekä vielä pienempi kahvila, josta sai muoviin pakattuja leipiä. Ainoa alkoholivaihtoehto oli Heineken hanasta. Tässä viehättävässä ympäristössä saimme roikkua noin kuusi tuntia, kun lentomme oli kaiken lisäksi myöhässä. Tulipa tehtyä ristikkoja oikein urakalla.
Lento oli möykkyinen, mutta sentään lyhyt, ja Frankfurtin lentokentän mukavuudet ihan eri luokkaa kuin Lyonin. Lennolle ottamani matkapahoinvointilääke, lennolla juotu valkoviini ja Frankfurtista ostettu gin tonic saivat aikaan jokseenkin onnistuneen vetelän olotilan, ja edellisen tavoin myöhässä ollut lento Helsinkiin sujui mukavasti puoliunessa. Laskeuduimme kotikentälle kahden maissa yöllä. Ylipainoiset rinkkamötkäleetkin tulivat perille, ja taksi vei Pihlajamäkeen nukkumaan.
No comments:
Post a Comment