Kulutin eilisen tyhjät hetket arpomalla, kirjoittaako nyt sitten "oikeaa" tekstiä vaiko lisää fanficciä. Loppujen lopuksi en tehnyt kumpaakaan. Sen kunniaksi kirjoitankin nyt taas tänne.
Maahan palannut Miri ilmaantui aamupäivällä kertomaan kaikki jännittävät matkakuulumiset Hollannista. Käväisimme syömässä Sellossa - ja onnistuin kehittämään hillittömän kiireen, kun oli "vain" tunti aikaa etsiä ruokapaikka ja syödä. Kuten tavallista, olin turhan hätäinen ja oikeasti aika riitti ihan hyvin. On se lahjakasta, kun periaatteessa täysin tyhjiin vapaapäiviinkin saa luotua aikataulupaniikin.
Ehdinpä kumminkin ajoissa kotiin ja Tapanilaan kiipimään. Siellä meni toki sitten sulkemisaikaan eli kello kuuteen asti. Uskaltauduin harjoittelemaan köyteen hyppimistä, ja sen jälkeen sain ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan liidattua pari reittiä aivan rennosti ja letkeästi. Aika helppoja ne molemmat kyllä olivat, mutta kumminkin, yksi on-sight, ja toisessakin tulin köyteen vasta ennen tokavikaa klippiä. Voitto! Jee!
Illalla leivoin maapähkinävoi-suklaamuffinsseja, ja kuulin lisää Hollannin-matkamuisteloja, ja jatkoin kirjoitusprojektien pähkäämistä. Ihan päätöntä, mutta olen vaan niin tottunut kesän aikana siihen, että koko ajan on jotain kirjoitettavaa meneillään, että nyt tuntuu oudolta, kun ei olekaan. Hm.
Lisäksi, tuntuu muuten suunnattoman oudolta kirjoittaa tällaista taas pitkästä aikaa, siis tämmöistä päiväkirjamaista selostusta siitä, mitä päiväni sisälsi. Miten se on joskus voinut tuntua luontevalta ja järkevältä? Mitä ihmeen järkeä minun on tällaista nettiin änkeä, eihän tämä nyt oikeasti ole mitenkään päin katsottuna yhtään kiinnostavaa.
1 comment:
No, jostain syystä on jäänyt mulle ainakin päälle blogisi lukeminen - eli kannatan blogin jatkamista :)
Post a Comment