Päinvastoin kuin tätä seuraavista päivityksistä voisi päätellä, kesäkuu Lausannessa ei ollut pelkkää lomaa ja vuorilla haahuilua. Sen sijaan kurssien lopun ja pikaisen Suomen-visiitin jälkeen alkoi tenttijakso. Ensimmäinen tenttini oli 12.6., tympeästi myöhään illalla Geneveen saapuneen lennon jälkeisenä päivänä. Onneksi kyseessä oli Genomiikka, proteomiikka ja kvantitatiivinen genetiikka, jonka tentti oli kirjallinen, ja jossa monet kysymyksistä liittyivät minulle ennalta tuttuihin aiheisiin. Viimeinen suoritukseni puolestaan oli Bakteeripatogeneesin kammottava suullinen 28.6. Siihen en oikein ehtinyt valmistautua, kun edellisenä iltapäivänä oli toinen tentti, ja jotenkin minulle arpoutui kysymyksiä aiheista, joista meille ei minun eikä parin kurssikaverin mielestä ollut puhuttu yhtään mitään. Sentään kuulustelijat antoivat armosta lisäkysymyksen, ja pääsin rimaa hipoen läpi.
Lausannen tenttikäytännöt olivat Helsinkiin verrattuna hyvin vaihtelevat. Ranska toisena kielenä -tiedekunta piti tenttinsä viimeisinä kurssikertoina, kuten Suomessa usein tehdään. Biotieteissä puolestaan oli muutama tentti kurssin päätteeksi, muutama johonkin satunnaiseen aikaan kurssin jälkeen, ja suurin osa virallisella tenttikaudella lukuauden lopuksi. Myös tenttimistavassa oli suuria eroja: kahden perinteisen kirjallisen tentin lisäksi minulla oli tenttijakson aikana kolme suullista tenttiä, joissa tentin aluksi arvottiin kysymykset, sekä neljäs suullinen, jota varten luettiin huolellisesti kolme artikkelia, joista yhtä käsiteltiin tentissä.
Suulliset tentit aiheuttivat ahdistusta, koska ne ovat minulle vieras tapa suorittaa kursseja. Paikalliset tuntuivat pitävän niitä parhaana tenttimuotona. Hyviä puolia ovat etenkin tenttien lyhyys (20-40min) sekä se, että jos itse ei keksi jotain, opettaja voi vähän auttaa. Hyvin valmistautuneena suulliset olivatkin oikeastaan aika kivoja, mutta jo mainitsemani pöpötentti, jossa minulta kysyttiin ihan mystisiä juttuja, oli yksi kauheimmista tenteistä ikinä. Tietämättömyytensä tunnustamaminen kasvotusten oli paljon kamalampaa kuin lähes anonyymi puolityhjän paperin jättäminen.
Jälkeenpäin arvosanat saatuani osa yllätti iloisesti, osa oli vähän blaah. Erilainen asteikko vaikuttaa kummasti siihen, miltä numerot tuntuvat. Tällä hetkellä Helsingin yliopistollahan on käytössä asteikko 1-5, missä kaikki arvosanat ovat hyväksyttyjä, ja hylätystä ei saa numeroa. Lausannessa asteikko on 1-6, mutta ainoastaan arvosanat 4-6 ovat hyväksyttyjä, 1-3 taas eriasteisia hylättyjä. Myös puolikkaat numerot ovat käytössä. Niinpä sveitsiläinen 4 vastaa suomalaista ykköstä, 4,5 puolestaan kakkosta. Parista kurssista saamani 4,5/6 vaikuttaisi ihan kelpo arvosanalta, mutta kun sen muuntaa kakkoseksi, en oikeastaan ole kovin tyytyväinen. Onneksi kutosiakin tuli muutama. Se puolestaan jotenkin tuntuu paremmalta arvosanalta kuin 5, kun on isompi numero. On se hassua.
No comments:
Post a Comment