À l'école

Loppuviikon aikana ranskankurssi alkoi jo tuntua rutiinilta: joka aamu 9.15 yliopistolle, pari tuntia erilaisia ryhmäkeskusteluharjoituksia, juttua puhutun ranskan erikoisuuksista, kuunteluharjoituksia sun muuta hyödyllistä. Ryhmä tuntuu omalta, ja on helpompi harjoitella ranskaa sellaisten ihmisten kesken, jotka eivät puhu sitä täydellisesti (päinvastoin kuin esimerkiksi hostellin tyypit, jotka puhuvat aina liian nopeasti). Kurssilaisten kanssa on tullut jo vietettyä aikaa koulun ulkopuolellakin.

Keskiviikkona käväisin yliopiston seinällä boulderoimassa. Edellisestä kiipeilykerrasta oli ikävä kyllä niin paljon aikaa, että iho alkoi kuoriutua kämmenistä jo reilun puolen tunnin jälkeen, ja sessio jäi johonkin kolmeen varttiin. Tilanne vaatii ehdottomasti korjaamista, jos aion täällä kiivetä enemmänkin, kuten kovasti tarkoitus olisi. Bouldercavessa oli kiipeämässä myös ruotsalainen tyyppi, joka harjoitteli jääkiipeilyä varten pehmustetuilla hakunkorvikkeilla. Kiipeilyn jälkeen hengasin hyvän tovin saksankielisestä Sveitsistä kotoisin olevan luokkakaverini kanssa muun muassa läksyjä tehden. Käväisimme myös katsastamassa tandem-kielikurssitapaamisen, mutta yllättäen siellä ei ollut ketään, joka olisi halunnut oppia suomea - tandemin idea kun on, että kaksi ihmistä opettaa toisilleen äidinkieliään.

Torstaina meillä oli illalla ranskanryhmän yhteinen illanvietto, joka koostui opettajamme opastamasta hyvin pikaisesta turistikävelystä kirpeässä pakkassäässä, sekä ravintolaruokailusta. Söin ensimmäistä kertaa elämässäni fondueta Sveitsissä. Todennäköisyys lienee suuri, että tämä ei ollut viimeinen kerta... Se oli kyllä oikein hyvää. Ruokailun jälkeen pieni joukko jatkoi vielä yksille. Kieli vaihtui englanniksi heti, kun opettaja poistui paikalta, koska suurimmalle osalle meistä sen puhuminen vain on niin paljon helpompaa.

Perjantaina käväisin shoppailemassa singaporelaisen tytön kanssa, ja sain viimein ostettua itselleni paikallisen prepaid-kännykkäliittymän ja palikkakännykän (Suomi-kännykkä siis edelleen on myös käytössä). Hieman myöhemmin käväisin kahvilla ruotsalaisen ja sveitsinsaksalaisen tytön kanssa. Päätimme vähän viime tipassa lähteä katsomaan jotain täysin satunnaista leffaa paikalliseen elokuva-arkistoon. Ehdimme paikalle juuri ajoissa, ostimme liput tietämättä vieläkään, mitä olemme oikeastaan menossa katsomaan, ja astuimme saliin vähän myöhässä. Elokuva osoittautui Les Barons -nimiseksi komediaksi Brysselissä asuvasta maahanmuuttajakaveriporukasta. Kieli oli tietenkin ranska, ilman tekstitystä. Jälkeenpäin totesimme, ettei kukaan meistä ollut tajunnut puoliakaan puheesta, mutta leffa onnistui silti olemaan ihan hupaisa, ja juontakin kykeni seuraamaan ihan hyvin.