Le Weekend

Lauantai oli tyhjä, ja arvoin hostellin aulassa, mitä tekisin. Kävi ilmi, että kuukauden ensimmäisenä lauantaina on vapaa pääsy suureen osaan Lausannen museoista. Päätin napata monta kärpästä yhdellä iskulla, ja valitsin kohteekseni Palais de Ruminen, upean vanhan yliopistorakennuksen, jossa sijaitsee viisi eri museota. Aloitin eläintieteellisestä museosta, joka oli perinteinen: lasivitriinejä täynnä täytettyjä tai spriihin säilöttyjä otuksia. Kerrosta alempana sijaitsi geologinen museo. Sen paleontologiaosastolla oli kovin vähän dinosauruksia, mutta hyvin säilynyt, Sveitsistä löydetty mammutti oli kyllä kiva. Kivipuolen anti oli kauneinta, mitä museoissa näin: valtava määrä eri värisiä ja muotoisia kristalleja, myös fluoresoivina. Vaihtuva näyttely esitteli meteoriitteja, joista yhteen sai jopa koskea. On se jotenkin makeeta katsella kiviä, jotka ovat peräisin Kuusta, Marsista tai jostain vielä kauempaa! Kaiken kaikkiaan luonnontiedemuseoiden jälkeen tuntui mahtavalta, että opiskelen nykyään biotieteitä. Luonto vaan on aina niin käsittämättömän upea, hämmentävä ja monimutkainen. Lopuksi kävin arkeologiamuseossa toteamassa, että vanhat ihmisen luomuksetkin voivat olla hienoja ja kiinnostavia. Kolme museota viidestä ja vajaa viisi tuntia riitti aiheuttamaan pienoisen museoähkyn, joten kolikkomuseo ja taidekokoelma jäivät seuraavaan kertaan.

Sunnuntaina hyppäsin ruotsalaisen ranskanryhmäläiseni kanssa klo 11.01 junaan kohti Montreuxia. Parikymmenminuuttisen junamatkan aikana pääsimme ihailemaan muun muassa hyvin hämmentäviä rinteeseen pengerrettyjä viinitarhoja. Perillä kävelimme järvenrantaan, ja siellä ne viimeinkin olivat: vuoret! Vietettyäni yli viikon Sveitsissä, viimeinkin näin ne! Ruotsalaista kaveriani taisi vähän huvittaa yli-innokkuuteni, mutku - vuoria! Ranta oli muutenkin tosi kaunis, ja sää aurinkoinen, vaikkakin kylmä. Kävelimme hyvän matkaa rantabulevardia pitkin. Emme aivan päätyneet Mannerheimin patsaalle asti, vaan otimme suunnan kohti korkeammalla näkyvää vanhaa kirkkoa. Saimme kiivetä ylös koko joukon portaita. Kirkon juurella sijaitsi Ruelle de la grotte -niminen katu, ja talo, jonka takapihalla oli kallioseinämässä oma pieni luola. Kelpaisi minullekin.

Kirkko oli aika pieni, tosi vanhan oloinen, ja aivan huikealla paikalla. Vanhan kaupungin piti sijaita sen lähellä, mutta kun lähdimme etsimään kahvilaa, päädyimmekin uuteen keskustaan. Kahvin ja croissantin voimin jatkoimme etsintöjä. Pienellä kartanluvulla onnistuimme lopulta paikallistamaan vanhan kaupungin somat kapeat kujat ja pienet talot. Kiipesimme ylös portaita kaupungin ylle hyvää näköalaa etsimään. Tuli siis samalla liikuntaa! Kauempana olisi ollut pois kaupungista johonkin vuorille johtava pidempi kävelyreitti, johon voisi myös joskus mennä. Retkemme lopuksi kävimme lounaalla kivassa pienessä kuppilassa. Sieltä valuimme alas keskustaan, asemalle ja takaisin Lausanneen. Montreux oli jotenkin todella viehättävä kaupunki, ja sinne(kin) haluan ehdottomasti toistekin!