Pitkäperjantai oli nimensä arvoinen. Aamulla oli aikaa sekä nukkua että pakata, koska lento oli myöhäinen. Tavaroiden tunkeminen rinkkaan tuotti suurta päänvaivaa, mutta lopulta kaikki oli koossa. Minä ja Miri siirryimme hyvissä ajoin Helsinki-Vantaalle, missä bongasimme Susannan, menimme läpi lähtömuodollisuuksista, ja lopulta lastauduimme lentokoneeseen.
Lento oli leppoisa, ja hämmentävää kyllä sisälsi myös ilmaista ruokaa ja juomaa. Päinvastoin kuin meitä aiemmin Britanniaan saapuneilla luolaseuralaisilla, meillä oli onnea matkassa, ja kaikki tavaratkin selvisivät perille. Olimme varanneet auton Budgetilta, mutta heidän tiskinsä oli kiinni, ja meidät opastetiin sen sijaan Avisin konttoriin, joka kuulemma on itse asiassa aivan samaa firmaa. Kumma juttu. Auto, jonka saimme, näytti raketilta, ja käynnistyi avaimen sijaan avainkortilla ja start-napilla.
Kun pääsimme vuokraamon pihasta etenemään kohti Penwyltiä, alkoi jo hämärtyä. Ajomatka olikin lähinnä eeppinen taistelu nukahtamista vastaan, sekä kuskina sankarillisesti toimineelle Mirille, että kakkoskuskin paikalla istuneelle allekirjoittaneelle. Vakiopysähdys huoltoasemalla oli tutun tympeä, ja ruoka brittiläisen kamalaa.
Lopulta, joskus puolenyön jälkeen, kurvasimme kuoppaista tietä South-Wales Caving Clubin mökin pihaan. Vastaan mönki lauma suomalaisia luolaajia, jotka olivat jo menestyksekkäästi selvinneet ensimmäisestä luolaretkestään, vaikka alkumatka olikin ollut täynnä vastoinkäymisiä. Väsymys oli tässä vaiheessa niin valtava, että en juuri jaksanut miettiä huomisen luolintaa, vaan nukahdin melkein heti sänkyyn päästyäni.
No comments:
Post a Comment