25.8., 22.30, Nävekvarns Vandrarhem

Yksi jo ennen reissuunlähtöä sopimamme vierailukohde oli aivan Kopparbon lähellä sijaitseva Kolmårdenin eläinpuisto. Tämän päivän kulutimmekin kokonaan siellä. Olin etukäteen kuvitellut, että käväisemme siellä nopsasti ja arvomme sitten lisää tekemistä, mutta söpöt eläimet ja puuhakohteet sun muu jotenkin kummasti söivät koko päivän, ja poistuimme puistosta sen sulkemisajan eli kello viiden kieppeillä.

Aloitimme eläinpuistovierailumme Safaripuistosta, missä pääsi omalla autolla eläiten sekaan. Hihii, Jurassic Park-meininki! Oli kyllä oikeastikin kohtalaisen jännittävää ajella (tai siis istua pelkääjän paikalla) hirvien, bambien, kirahvien, seeprojen, strutsien sun muiden seassa, karhuista ja leijonista puhumattakaan, ja laama tuli keskelle tietä meitä mulkoilemaan.

Safarin jälkeen oli vuorossa varsinainen puistoalue, eläintarhan ja puuhamaan risteytys. Puuhapuolella olevat lasten seikkailukohteet kuten "kaivos" ja pimeä luurankomuseo huvittivat suuresti luolaharrastajia. Ikävä kyllä näin sesongin ulkopuolella iso alueen kiertävä köysirata/hiihtohissi ja puiden latvuksiin viritetty köysiseikkailurata eivät olleet ollenkaan auki. Toisaalta oli oikein hyvä olla puistossa kesäkauden loputtua. Ihmisiä oli hyvin vähän, ja mihinkään ei tarvinnut jonottaa.

Päivän pääsisältö oli tietenkin hassujen ja söpöjen eläinten ihmettely. Hilpeitä otuksia oli niin paljon, että suosikin nimeäminen on hankalaa. Kameleita oli valtava lauma läjässä, ja ne olivat hyvin hassuja. Sarvikuonot olivat hurjia, hylkeet erittäin sympaattisia, aasialaiset villikoirat ihanan leikkisiä, tiikerit komeita, marat jättiläismarsuja, ja tunnistamattomat Etelä-Amerikan oliot hyvin söpösiä. Ehkä kaikkein ihanin oli kuitenkin kääpiömarmosetti, maailman pienin apina. Sen olisin mieluusti salakuljettanut ulos, kun oli niin soma! Lisäksi kaupunkilaislapselle oli suuri elämys, kun lasten eläintarhassa pääsi silittämään lampaita, vuohia ja possuja. Oli oikeasti hyvin terapeuttinen cute overload -elämys - oikeastaan koko päivä oli aika lailla juuri sitä.

Eläimien seurasta poistuttuamme suoritimme totaalisen ruokafailin saamalla aikaan sapuskaa, joka oli jopa Mirin mielestä liian suolaista. Iltasella kävimme vielä kävelyllä Nävekvarnin satamassa. Kylä oli täynnä kylttejä, joissa selitettiin sen historiaa, ja hassuja vanhoja rakennuksia sun muuta. Hyvin ruotsalainen paikka kaiken kaikkiaan. Kylän laidalla on jopa liikennemerkin tapainen, jossa kerrotaan, että saavut Nävekvarniin, ja kehoitetaan ajamaan hiljaa, kun täällä on niin kaunista!