Kohtalaisen aikaisin herättyämme keittelimme kahvia teltan kieppeillä, kun alkoi vaikuttaa uhkaavan sateiselta. Pienestä pisaroinnista huolimatta varustauduimme ja ajelimme Bodagrottornan parkkipaikalle. Haalareihin vaihtaessamme sade vain yltyi, ja kaiken päälle Mirin rinkassa muhineista saappaista löytyi mitä käsittämättömin brittiläinen luolahome.Istahdimme takaisin autoon odottamaan sateen laantumista, mutta siitä ei näkynyt mitään merkkejä. Lopulta päätimme lähteä luolaan joka tapauksessa. Tämän oli tarkoitus olla ensisijaisesti alueen yleiskatsaus- ja kartoitusreissu, kun kerran olimme saaneet mukaamme luolaston "turistiosion" surveyn. Hieman haettuamme aloimmekin suurin piirtein hahmottaa, miten kartta ja alue suhtautuivat toisiinsa.
Sade vain jatkui ja jatkui. Luolassa olisi kätevästi siltä suojassa. Menimme siis pääsisäänkäynnistä sisään. Pehmeänä laskuna ekalla reissullamme kävimme läpi suurimmat tilat. Olin jotenkin surveyn perusteella kuvitellut esimerkiksi Stora Central Salenin aika paljon isommaksi kuin mitä se todella oli. Etelä-Walesin luolat ovat hemmotelleet minut piloille. Kartta oli myös kieltämättä jokseenkin spoilaava tekijä: ei sitä jaksa lähteä koluamaan jokaista sivukäytävää, jos jo etukäteen tietää, että ne eivät johda mihinkään. Toisaalta sen lukeminen oli oma, kiintoisa haasteensa. Läpikäymämme luolaosuuden osalta se ainakin sujui varsin ongelmitta, tunneleiden ja surveyn täsmääminen onnistui oikein hyvin, enkä kertaakaan ollut pihalla sen suhteen, missä mentiin.
Suuresta keskussalista jatkoimme seuraavaan isohkoon tilaan, Kringel-Saleniin. Sinne vei useampi reitti, joista minun tietysti piti testata se kaikkein ahtain ja muutenkin hankalin. Siinä tuli suoritettua päivän eeppisin luola-akrobatia. Rinkulan nähtyämme olisi ollut vastassa pohjoinen uloskäynti, mutta kun aikaa oli vielä vaikka kuinka, jatkoimme sen ohi, jännän kielekkeeltä laskeutumisen ja ensimmäisen oikeasti matalan ryöminnän kautta Flask-Saleniin. Sieltä löytyi hilpeä, kolmessa kerroksessa kulkeva korkea osio, josta olisi vielä jatkunut eteenpäin karttaan vain F-kirjaimella merkitty eli vaarallinen/haastava reitti. Se ei näyttänyt kutsuvalta, joten pari tuntia luolaston itäosaa koluttuamme palasimme päivänvaloon. Sitähän toki olimme luolassakin monessa paikassa nähneet. Bodassa ei ollut maan syvyyksissä oleva olo, vaan nimenomaan kivenkolossa. Ajatus jättimäisten irtolohkareiden alla oleilusta tuntui ajoittain ahdistavalta. On se vaan niin, että viihdyn paremmin kalkkikiviluolissa.
Ulkona satoi yhä. Palasimme autolle ja ajoimme leirintään. Sade tuntui vain yltyvän. Kokkaillessamme yleiskeittiössä päädyimme toteamaan, että alunperin suunnittelemamme toinen reissu luolaan saisi jäädä. Ajatus sateessa teltassa kyhjöttämiseestä ei sekään inspiroinut, joten investoimme mökkiin, kun niitäkin alueella oli. Kahden mökkejä ei ollut vapaana, joten otimme neljän hengen mökin. Tämä osoittautui oikeaksi valinnaksi. Mökki oli todella viihtyisä, ja siinä oli oma keittiökin. Vähän muuta kuin kosteannihkeä teltta.Syötyämme oman pöydän ääressä täytimme tyhjän iltapäivän ajelemalla satunnaisesti ympäristön pikkukylissä. Näimme hämmentävän vanhan padon/vesivoimalan sekä hienoja kukkuloita taivaanrannassa. Lisäksi emme löytäneet hyvää kahvia, sekä suoritimme taas kauppareissun ihmehepulitunnelmissa jossain Ljusdalenissa. Paluumatka pimeässä ja sateessa oli ankea, mutta onneksi leirissä odotti kotoisa mökki.
No comments:
Post a Comment