Työviikko

Työviikko kesti neljä päivää, lauantaista tiistaihin. Vaikka lauantai parituntisten unien jälkeen oli ehdottomasti päivistä kauhein, eivät ne muutkaan turhan mukavia olleet. Sentään kävi tuuri, että muut aamuherätykset eivät olleet täysin mahdottomia, puoli seitsemän maissa vasta piti olla töissä, nukuttua tuli silti aivan liian vähän. Osittain siksi, että en vaan millään nukahda kun yritän mennä nukkumaan, riippumatta siitä, miten vähän olen edellisinä öinä saanut unta, sekä siksi, että maagisesti herään lähes aina jokusen kymmentä minuuttia ennen kuin kello soi, vaikka se olisi soimassa 4.50.

Töissä oli kohtalaisen tapahtumarikasta, muun muassa bongasin Kalasatamassa radan yli huvin vuoksi juoksentelevia muksuja, pendelijunat olivat vähän hukassa ja eksyksissä niin, että näyttötaulut näyttivät mitä sattuu ja valot asettuivat väärin, ja sitten tiistaina väsyneen viikon päätteeksi tulin ajaneeksi ekan pakkojarruni. Ajoin siis punaisia päin, jolloin juna automaattisesti jarruttaa pysähdyksiin. Kyseinen punainen valo oli täysin päättömässä paikassa odottamatta, syynä asetinlaitehäiriö, mutta olisi minun silti pitänyt olla sen verran valppaana, että olisin tajunnut jarruttaa ajoissa, eikä vasta 30 metriä ennen tolppaa, mikä ei millään riittänyt. Noh, tulipa sitten kokeiltua tuokin. Ajovirheilmoitus on täytetty, ja hävettää, mutta minkäs teet.

Metroilevien aamupäivien lisäksi työviikko sisälsi edelleenkin runsaasti kirjoittelua, sekä oppilaan maanantaina. Tiistaina jatkoin suoraa töistä ensin kaupungille katsomaan pääkaupunkiseutulaisia kavereita ja sieltä junalla Turkuun. Keskiviikko on viikon ainoa vapaapäivä, joten toki sille pitää olla tarpeeksi puuhaa, ettei tule tylsää...