Joulu oli kiva. Sain lahjoja. Sit tein läksyjä (mut koska ne oli Egyptin läksyjä, se oli oikeasti mukavaa).
Aloitin vuoden tosi hämärissä merkeissä, Aholansaari Sinfoniettan kamarimusiikkiperiodin lomassa. Meillä oli keikka aattona klo 18 Tahkolla, ja sitten oltiin yötä Tetrimäki-nimisessä idyllisessä paikassa Vehmersalmella, ihan puskassa. Ei ollu raketteja, paitsi mitä Kuopion suunnalta näkyi jossain kaukana taivaanrannassa. Oli meillä jokunen tähtisadetikku kumminkin, ja shampanjaa. Ja kerrankin bileet, jotka ei loppuneet laskuhumalaan, vaan mulla oli oikeasti hauskaa. Ehkä vähän liiankin, koska seuraava aamu oli sietämätön, etenkin, kun oli keikka klo 14.00... Harmittaa, kun ei mennyt ihan putkeen se soitto, ja se meni nauhalle, kun se aaton paremmin soitettu ei mennyt. Noh, kaikkea ei voi saada, ja se oli joka tapauksessa oikein mukava soittoperiodi.
Eilen todistin, kuinka pöllö voi ihminen olla. Olin istunut tuntikaupalla tietokoneella tekemässä kenttätyökurssin Gikuyun kielioppityötä. Päätin sitten lähteä kauppaan ruokaa metsästämään, epämääräisissä kotolöhövaatteissa, tarkoituksena ottaa vaan lompsa ja avaimet mukaan ja tulla pian takaisin. Otin ja jätin avaimet pöydälle. Kämppis ei ollut kotona, ei tietoa, koska palais, ja mulla ei ollut edes kännykkää. Oli sentään lompakko.
Menin sitten syömään Pasilan asemalle Heseen, ja hengailin siellä yhtään liiottelematta 3 tuntia, toivoen kovasti, että kämmpis-Heltzi pomppaisi ulos jostain junasta. Uskomattoman nopeasti se aika oikeasti kului, kun niitä mahdollisia junia tuli 10 minsan välein. Lopulta kummiskin totesin, ettei tässä ole mitään mieltä (minkä joku vähemmän pöllö olisi tajunnut jo kolme tuntia sitten), ja lähdin julkisilla Laaksolahden kotiin. Sieltä sitten soitin Helenille - se oli tietysti juuri tullut junasta ulos Pasilassa. Äh. No, pääsin kumminkin yöksi kotiin. Mut olipa siinäkin tapa viettää lomapäivä.
No comments:
Post a Comment