2.5. Speedy Caver & Moonlight Chamber

Torstain tavoitteena oli suorittaa "lämmittelyretki" OFD2:een eli kotiluolastomme kuiviin yläosiin. Aamupäivä oli todella hidas ja lomaisan lokoisa. Aurinko paistoi epätavallisen lämpimästi, ja vietimme hyvän tovin loikoillen penkeillä majan edustalla. Lopulta, lähempänä kahta, olimme saaneet kamat kasaan, ja lähdimme marssimaan kohti yläsisäänkäyntiä. Siellä asiat eivät olleet muuttumattomia, kuten yleensä: vuodenvaihteen jälkeen tapahtuneen sortuman jäljiltä sisäänkäynnin lähistöllä oli ulkosalla hiekkasäkkejä ja sisäpuolella uusia lohkareita.

Pian ensimmäisen tunnelinpätkän jälkeen poikkesimme perinteiseltä valtaväylältä, ja kapusimme ylös Speedy Caverin hupaisan liukkaan flowstone-mäen. Olin käynyt täällä kerran aiemmin, Miri ei koskaan, emmekä olleet lukeneet karttaa kovin tarkasti etukäteen. Yllätykseksemme löysimme suuria tiloja, kivoja muotoja, ja vaikka miten paljon pieniä konttaustunneleita. Parin jo tuntemani Gnome Passageen johtavan kolon jälkeen vastaan tuli lisää syviä kuiluja, joista yhteen liittyi jopa valmis lähestymislinja ja köysiankkuri. Löytöretkihengessä kävimme läpi kaikki vastaantulleet tunnelit. Niitä kyllä riitti, jopa siinä määrin, että ajoittain mielessä käväisi eksymisen mahdollisuus. Päivän paras löydös taisi lopulta olla pieni soma muodostelma, jossa oli aivan pyöreitä pikkukiviä kirkkaassa pikkuisessa lammikossa. Vietimme lopulta noin tunnin koluten näitä meille uusia maisemia aivan sisäänkäynnin lähellä.


Liu'uttuamme takaisin alas Speedy Caverin mäkeä lähdimme viimein toteuttamaan alkuperäistä reittisuunnitelmaamme, Moonlight Chamber -nimisen kammion sekä Midnight Passage -käytävän etsimistä. Seurasimme perinteistä kulkuväylää: Salubriousia alas, ja sieltä kohti Cross Riftiä. Monta kertaa kulkemani reitin varrella oli yllättävä haaste: helppo traverse ennen Selenite Tunnelia. Paikassa siis kuljetaan varsin syvän kolon ohi jalat sopivasti saappaan levyisellä kielekkeellä, käsillä vastakkaiseen seinään nojaten. Suorituksena tämä on niin helppo, että putoamisvaaraa ei käytännössä ole, ja aloittelijaretket menevät tyypillisesti tästä. Jotenkin tämä nyt vain oli minulle vielä paljon tavallistakin kauheampi hirvitys. Keski-Euroopan köysiluolat ovat hemmotelleet minut piloille.

Kuilun ylitettyäni en kyennyt ajattelemaan juuri muuta kuin sitä, että tästä pitäisi vielä tulla takaisinkin. Jatkoimme silti eteenpäin, ohi Shatter Pillarin ja pitkää suoraa Cross Riftiä pitkin, kunnes löysimme tilan, joka mahdollisesti oli Moonlight Chamber. Miri ei ollut satavarma siitä, miltä kammion pitäisi näyttää, eikä myöskään jatkoreitistä. Minua ei myöskään hirveästi innostanut jatkaa kovin kauas. Käännyimme siis ympäri. Kaikeksi onneksi Seleniten jälkeinen traverse ei ollut ollenkaan yhtä pahan tuntuinen takaisinpäin. Huh. En vaan niin ole traverse-tyyppi.

Ulos singahdimme nopsasti rutiinilla - luolan pääväylät ovat jo aika selkäytimessä. Ulkosalla paistoi yhä aurinko. Majalle oli ilmaantunut muutama muukin luolaaja, mutta putkiongelmaa kukaan ei vieläkään ollut yrittänyt ratkoa.