Vielä aamiaispöydässä olimme hyvin epävarmoja siitä, mitä tänään tekisimme. Jotenkin ideat olivat vähissä, ja kaikkeen, mitä olisimme oikeasti halunneet tehdä, olisi tarvittu ulkopuolista apua, jota ei oikein ollut saatavilla. Kaiken lisäksi Miri oli kehittänyt häiritsevän nuhan. Ostettuamme Coopista kasan brittiläisiä flunssalääkkeitä (täältä saa ruokakaupasta asioita, jotka Suomessa olisivat vain apteekin hyllyssä), päätimme lopulta toteuttaa eniten esillä olleen retki-idean: läpireissun OFD1:stä Cwm Dwriin. Olimme suorittaneet tämän retken kerran aiemmin, Ian oppaanamme. Tällä kertaa aioimme löytää tiemme itse. Etukäteen minua huolestutti etenkin kahden luolan osan välimaasto, josta löytyy muutama kiipeilyhaaste sekä sekava ryömintäsokkelo.
Tyypillisen hitaahkon valmistautumisen jälkeen valuimme mäkeä alas ohi heppalauman, ja alasisäänkäynnin tutusta luukusta sisään. Kello oli noin 14.05. Olimme molemmat nähneet Ykkösen virran jo niin moneen kertaan, että kahlasimme sen läpi melkoista vauhtia. Samoin reitinlöytö lohkaretukoksen, Connectionin ja muiden helpohkojen osien läpi oli ongelmatonta. Etukäteen pelkäämäni Letter Boxin hassu kiipeily ja koloon pujahdus meni slingiä jalkaotteena käyttäen ihan tuosta vain, ja etukäteislupauksensa täyttäen Miri löysi tien ryömintähässäkän läpi saman tien.
Ryöminnän jälkeen meitä odotti Diver's Pitch, helppo alaspäinkiipeily, joka on hieman korkeampi kuin mitä ihan huoletta mielelläni kiivin ilman köyttä. Jotenkin hienosti onnistuin kuitenkin pakottamaan itseni olemaan ajattelematta pudotusta, ja keskittymään vain seuraaviin otteisiin. Pian olinkin jo alhaalla, Cwm Dwrin ekoissa isoissa tunneleissa. Koko retki tähän asti oli kestänyt puolitoista tuntia. Olimme melkoisen tyytyväisiä: sujuvaa ja nopeaa luolailua! Enää jäljellä helppoa kävelyä isojen kuivien tilojen läpi ja lopun ryöminnät! Retkihän oli jo melkein suoritettu!
Kummasti OFD vain osaa tarjota haasteita. Liian helpollahan ei sovi päästä. Tasan vuosi sitten kipitimme samoilta nurkilta pinnalle vailla pienintäkään epäröintiä. Tällä kertaa koko tienoo näytti lähes täysin vieraalta. Kierrettyämme ensimmäistä kertaa vahingossa ympyrää aloimme tajuta, ettei meillä ole aavistustakaan oikeasta reitistä. Lopulta päädyimme käymään läpi valtavan määrän erikokoisia sivukäytäviä toivoen, että jokin niistä näyttäisi tutulta, tai sattuisi muuten vain olemaan oikea rööri. Mielen perukoilla alkoi jo kalvaa ajatus siitä, miten älyttömän noloa olisi, jos meidät pitäisi pelastaa näin läheltä pintaa, koska emme löydä reittiä ulos.
Harhailimme ympäriinsä yli tunnin, kunnes lopulta osuimme lohkareikkoon, jossa metallitanko osoitti korkkiruuviänkiön paikan ja lohkaretukoksen alun, eli reittimme ulos. Helpotus oli melkoinen. Tästä eteenpäin suunnistus ei enää ollut ongelma. Lohkareikon läpi mönkiminen ja Cwm Dwr Jaman suuri käytävä kiipeilyineen johdattivat meidät aina yhtä houkuttelevalle koloselle, josta alkaa Cwm Dwrille pahan maineen antava ryömintä. Aloin olla jo aika kuitti nopeatempoisesti suoritetun reitinhakuharhailun jäljiltä, mutta pintaa kohti kutsuva ilmavirta auttoi puskemaan eteenpäin.
Kello 18.35, neljä ja puoli tuntia OFD1:n luukusta laskeutumisemme jälkeen, nousimme betonituubia ylös Cwm Dwrista. Ihan reipas suoritus tämäkin. Reitinhakuun haaskaamamme aika harmitti enemmän kuin hieman, mutta oli silti oikein tyytyväinen fiilis. Ensimmäinen itsenäisesti suoritettu OFD:n läpireissu, ja kaikki mahdollisesti ongelmalliset osat sujuivat aivan hyvin.
Loppuillasta ohjelmassa oli tyypilliseen tapaan luolaruokamättöä ja jutustelua luolaihmisten kanssa. Huomista vuosikokousta ennakoiden maja alkoi täyttyä ihmisistä. Kaiken lisäksi luolamajavastaava Brian jopa jossakin vaiheessa jotenkin maagisesti korjasi sen vuotavan vessaputkilon!
No comments:
Post a Comment