1.5.13 Kotona toisaalla

Maailmassa on Suomen lisäksi eräs toinenkin kolkka, jossa koen olevani kotonani. Vaikka ehdin viettää Lausannessa puoli vuotta, kauemmin kuin missään ulkomailla, toinen kotipaikkakuntani ei ole Sveitsi, vaan Etelä-Walesin Penwyllt. Sinne on joka vuosi päästävä, ja aina kun sinne saapuu, tuntuu, kuin ei koskaan olisi lähtenytkään.

Siispä, kun muut pääkaupunkiseutulaiset yrittivät selvitä vappukrapulassaan Ullanlinnanmäelle, minä ja Miri siirryimme aamuvarhain taksilla kentälle, ja kello 8 lennolla Lontooseen. Tuttua kaavaa noudattaen poimimme vuokraamosta auton, ja seurailimme M4-moottoritietä luolaisampiin maisemiin.

Perillä poimimme avaimet Leliltä, käväisimme ostamassa Tescon tyhjäksi, ja asetuimme taloksi luolamajalle. Talo oli aivan autio. Valtasimme mukavat punkat jäsenten huoneesta, ja pohdimme illan suunnitelmia välipalan äärellä. Alunperin olimme ajatelleet, että jo ensimmäisenä iltana voisi käväistä maan alla, mutta kaunis kevätsää innostikin kävelyretkelle. Nousimme korkeimmalle lähistön kukkulalle katselemaan lampaita ja auringonlaskua.

Illallisen kokkailun ja takan sytyttelyn lisäksi loppuiltaan sisältyi yllättävä ohjelmanumero: havaitsimme alakerran käytävän lattialla lätäkön, ja jäljitimme sen yläpuolella olevaan naisten vessaan. Toisen vessanpöntön huuhteluvesiputki vuosi niin, että muovinen lattia oli aivan kuprulla ja litisi ällöttävästi, kun sille astui. Saimme Iainilta puhelimitse ohjeet vedentulon sulkemiseksi. Miesten vessa on jo menossa uusintaan, kun sen epäilyttävästi romahtamispistettä lähenevä lattia pitää vaihtaa. Naisten kylppärikin selvästi kaipaisi reipasta remonttia. Niin kiintynyt kuin olenkin luolamajaan, on se kyllä melkoisen ränsistyneessä kunnossa.