Ykkösestä Cwm Dwriin

Eilen, perjantaina, pääsimme tekemään läpireissun Ykkösestä Cwm Dwriin. Ian lähti oppaakseemme. Aiemmin olimme miettineet reissun yrittämistä keskenämme, näin jälkikäteen epäilen vahvasti, ettemme olisi löytäneet reittiä.

Alkumatkan Miri kulki kärjessä. Olimme kuin olimmekin osuneet oikeaan tiistain etsintäreissullamme, ja Letter Box oli aivan kulman takana kammiosta, jossa olimme silloin kääntyneet takaisin. Ei hassumpaa. Kyseinen Postiloota oli melkoisen kiintoisa elämys. Päätimme kokeilla suoritusta ilman apuja. Slingistä olisi kyllä voinut olla paljon iloa. Minä menin ensin, ja onnistuin juuttumaan vyöstäni kiinni pulttiin. Ian käytännössä kiskoi minut läpi. Elina hukkasi jalkaotteensa ja tarvisti myös apukäsiä. Miri puolestaan onnistui asettumaan koloon niin mukavasti, ettei kyennyt liikkumaan mihinkään suuntaan. Lopulta hänet kiskottiin kolosta slingin avulla.

Seuraava osuus oli hankalasti suunnistettava ryömintäsokkelo. Ian meni edeltä setvimään reittiä. Odottelu viileän tuulisessa ahtaassa röörissä oli minusta reissun ankein osio. Tähän asti uusi haalarini oli tuntunut erittäin vakuuttavalta ja ongelma oli ollut lähinnä ylikuumeneminen, nyt alkoi tulla kylmä. Kun Ian viimein huuteli löytäneensä reitin, olin hyvin iloinen.

Saavutettuamme Ianin hän ilmoitti, että on pieni ongelma: Divers' Pitch, yleensä vapaakiivettävä, noin 15-metrinen seinämä, oli viimeaikaisten sateiden jäljiltä käytännössä iso vesiputous. Tuntemattoman vesiputouksen varmistamaton kiipeily alaspäin ei olisi turvallisin mahdollinen tehtävä. Toisaalta, minä olin välttämättä halunnut raahata mukaan köyden, nyt siitä voisi olla hyötyäkin.

Luikertelimme läpi ryömintöjen laskeutumisen alkuun, ja totesimme, että varmistettuna se olisi aivan OK. Ian tulisi alas viimeisenä ilman varmistusta. Minä viritin köyden, kiinnitin itseni, ja lähdin alas ensimmäisenä, Mirin varmistamana. Kiipeily oli helppo, otteet suuria ja hyviä, ja maanalaista vesiputousta alas kiipeäminen oli hillittömän hienoa. Myös näkymä alhaalta oli upea, kun ylhäällä olevien lamput valaisivat ryöppyävän veden. Etukäteen hieman pelkäämäni osuus olikin sitten loppujen lopuksi reissun parasta antia.

Divers' Pitchin jälkeen olimme Cwm Dwrin alueella, enemmän tai vähemmän tutuissa paikoissa. Kävimme katsomassa sumppua, josta sukeltajat alunperin olivat päässeet Ykkösestä luolaston muihin osiin. Monessa kohdassa katossa oli vaahtoa, eli vesi oli ollut todella korkealla, paljon päidemme yläpuolella. Maata peitti hieno hiekka, jossa ei vielä ollut yhtään saappaanjälkeä - olimme ensimmäiset paikalla tulvan jälkeen. Käväisimme myös vilkaisemassa Päävirtaan. Vettä oli edelleen aika paljon.

Lyhyen tauon jälkeen Ian vei meidät katsomaan nähtävyyttä, Heol Eira -nimistä muodostelmaa. Sinne pääsy vaati kiipeilyä todella mutaista ja liukasta luiskaa ylös. Siitä selvittyämme näimme pitkiä pillejä ja muuta jännää, mutta varsinaisen helmen luo piti vielä ryömiä matalan osion läpi ja kavuta vähän lisää.

Muodostelmasta tuli ehdottomasti uusi suosikkini koko luolastossa. Se näyttää flowstonelta, mutta on itse asiassa pehmeää, valkoista moonmilkiä, kuin lunta, mistä nimikin on peräisin - Eira on lumi kymriksi. Loivaa lumirinnettä alas valui vettä pikkuisina aaltoina, ja oman lisänsä maisemaan toivat katon tippukivet, pillit ja heliktiitit. Paikan kuvaileminen on vaikeaa, eikä siitä myöskään saanut hyviä valokuvia, mutta se on todella vieraan ja omalaatuisen näköinen, ja erittäin kaunis.

Heol Eiran jälkeen lähdimme suorinta tietä kohti Cwm Dwrin uloskäyntiä: ensin Piccadillyn ja Nether Rawlin isojen helppojen käytävien kautta Smithyyn, sitten Main Routen pikku traversejen yli lohkaretukokselle, siitä läpi, Jaman halki ahtaisiin osioihin, missä sain mennä edellä, ja tuttujen, työläiden ryömintöjen kautta ulos.

Ulkona oli kaunis, aurinkoinen päivä. Väsymys ja nälkä olivat melkoiset, mutta olo oli voittoisa. Reissu oli viimein ollut sellainen eeppinen seikkailu, mitä olin kovasti kaipaillut. Aivan mainiota!

Yksi One to Cwm Dwrin hyvistä puolista on, että luolan luukulta majalle on vain lyhyt kävely. Ikävä kyllä ruoka ei ollut valmiina odottamassa. Sen sijaan saimme teetä suihkuun. Koska uusi haalarini oli ollut oiva, kulutin hetken pesten vanhaa haalariani, joka siirtyi eläkkeelle. Hämmentävän hyvin kyllä kesti Stadian haalari luolia.

Maja alkoi olla täynnä luolaharrastajia. Söimme, istuimme hetken, ja suoritimme taas yhden nihkeän Tesco-reissun, koska aina puuttuu jotain. Vaikka olisi kovasti tehnyt mieli kuunnella paikallisten luolajutustelua, nukkumaan piti vetäytyä ajoissa, koska seuraavana aamuna oli tiedossa varhainen herätys.