Pikavisiittejä

Keskiviikko ei ollut reissun onnistunein luolapäivä. Tavoitteemme oli mennä Cwm Dwrin ryömintöjen jälkeisiin luolaston suurempiin osiin selvittämään, miten sieltä kuljetaan Confluenceen ja kohti Ykköstä. Retkemme kuitenkin jäi lyhyeksi, kun osalle seurueesta sisäänkäynnin pystysuora betoniputkilo sekä ryöminnät aiheuttivat liikaa ahdistusta. Olin vaihteeksi johdossa, enkä nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä ympäri. Siispä pyörähdimme ahtaimman ryöminnän alussa, ja palasimme pinnalle.

Katselimme hetken louhoksen ympäristöä. Majalla tapasimme Lelin ja Iainin, jotka olivat tulleet setvimään lämpimän veden puutetta. Lämmin suihku olisi kyllä tiedossa, mutta sitä pitäisi odotella puolisen tuntia.

Koska päivän luolailu oli sisältänyt vasta yhden tunnin mittaisen pyrähdyksen, jäimme Mirin kanssa arpomaan, pitäisikö tehdä toinen reissu. Toisaalta olisin kovasti halunnut setviä Cwm Dwrin sunnistushaasteita, toisaalta ajatus saman tien sinne palaamisesta ei oikein houkutellut. Lopulta päätimme lähteä kahden kesken pienelle kierrokselle Kakkoseen.

Ylämäkeä kavutessamme totesimme molemmat olevamme jokseenkin jäässä, ja viimein oven saavutettuamme emme aluksi meinanneet edes saada sitä auki. Hieman mietitytti, oliko koko reissu sittenkään kovin hyvä idea.

Kaikesta huolimatta änkesimme heti sisäänkäynnin jälkeen Mini-Columnseille johtavan kiipeilyn juurelle, ja kapusimme ylös. Kiipeily ei ollut kovin hankala eikä kauhean pelottava, joskin minun mitoillani huomattavasti helpompi kuin Mirin. Pois minipylväiden luota kuljimme pidempää, vähemmän kiipeilyllistä reittiä. Matkalla hämmästelimme ilmassa leijaillutta palavan kynttilän hajua. Olimme aiemmin kuulleet Lelin lainanneen luolan avaimia jollekin vähän epämääräiselle porukalle. Mitähän he oikein puuhasivat?

Sisäänkäynnin lähistön risteyspaikassa pidimme mietintätauon. Kummankaan olo ei ollut erityisen hehkeä, joten mikään kovin eeppiseen emme ryhtyisi. Lähdimme käymään pikaisesti Speedy Caverilla, jotta Mirikin näkisi paikan. Ylös kiipeäminenkin olisi houkutellut, mutta alas laskeutuminen olisi takuuvarmasti ollut epämiellyttävä elämys, kun kivi on raastavan karkeaa, ja Mirillä oli sekä haalareissa että pitkiksissä iso reikä takamuksessa. Poistuimme siis takavasemmalle. Jouduimme vielä tappelemaan hyvän tovin oven kanssa, ennen kuin se meni lukkoon. Tämänkin reissun kestoksi jäi noin tunti.

Majalla meitä odotti lämmin suihku, Elinan kokkaama kasvissoppa ja mukava takkatuli. Koska emme vielä olleet käyneet kertaakaan pubissa, harkitsimme sinne suuntaamista. Ensin kuitenkin odottelimme, että Kakkoseen iltareissulle lähtenyt Vince seurueineen palaisi. Heidän ilmannuttuaan kuulimme kummia: joku oli rikkonut luolamuotoja Edward's Shortcutin alueella. Kerroimme havaitsemastamme oudosta hajusta. Sitä tämä seurue ei ollut huomannut, mutta kovasti kyllä epäilytti, olisiko asialla ollut molemmissa tapauksissa se sama outo porukka.

Yhdeksän jälkeen siirryimme Ancient Britoniin. Siellä opin, että kakku ja jälkiruoka ovat aivan eri asia, ja että Old Rosiessa on todella hyvä hyötysuhde. Otimme hassuja valokuvia ja ihailimme söpöä pubikoiraa. Joskus puolenyön maissa palasimme majalle, missä söimme vähän iltapalaa, juttelimme hetken takan ääressä yhdelle motoristisedälle, ja möngimme nukkumaan joskus kahden jälkeen.