Kakkosen nähtävyyksiä

Eilen eli sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa luolaretken vetovastuussa, koska Miri oli kiinni luolamajan Duty Officerina. Kohteeksi valitsimme muutaman enemmän tai vähemmän helpon ja tutun paikan OFD II:sta. Suunnistaminen jännitti etukäteen hieman, koska tähän mennessä tekemillämme reissuilla se ei ollut varsinaisesti ollutt vahvuuteni. Otimme tueksi ja turvaksi mukaan valokuvasta tulostetun palan luolakarttaa.

Aluksi lähdimme etsimään Bagpipe Chamberia ja Wall of Deathia, jotka olimme Mirin ja Daren kanssa löytäneet maaliskuussa. Reitti oli selkeä surveyssä, ja muistinkin sen varsin hyvin. Olimme perillä puolessa tunnissa, vaikka pysähdyimmä matkalla ihailemaan muodostelmia. Kuolonseinälle johtava käytävä poikkariharjoitteluineen oli sympaattinen. Ketään ei kiinnostanut kokeilla seinämän ylitystä, joten palailimme sisäänkäynnin suuntaan. Emme kulkeneet takaisin jälkiämme, vaan kartasta löytyneen toisen reitin kautta minitraverseille ja siitä Gnome Passageen päin.

Seuraava tavoitteemme oli Mini-Columns, jossa olin käynyt vain kerran. En ollut mitenkään varma reitistä, mutta hämmentävää kyllä onnistuin valitsemaan joka risteyksessä saman tien oikean röörin. Kävimme kurkistamassa aivan sisäänkäynnin lähelle vievästä korkeahkosta kiipeilystä alas, mutta emme kokeilleet sitä, vaikka minun kovasti olisi tehnyt mieli.

Pidimme pientä ruoka- ja vesitaukoa sisäänkäynnin lähistöllä, kun Gnome Passagen suunnalta alkoi kuulua ääniä ja näkyä valoa. Sieltä ilmestyi parivaljakko Cave and Crag -kerhosta, jonka kanssa oli majalla tullut juteltuakin. Selvisi, että olimme kaikki aikeissa etsiä seuraavaksi Speedy Caver -nimisen paikan, joten päätimme jatkaa matkaa yhdessä. Oletin, että meillä olisi nyt helppoa, kun matkassa oli kokeneempia luolaajia, mutta loppujen lopuksi taisin itse suunnistaa enemmän, toiset kun olivat välillä hieman hämmentyneitä. ("Never say you're lost. You're just a little confused.") Ilman seuraa emme tosin olisi tunnistaneet etsimäämme kohdetta, koska en ollut sitä aiemmin nähnyt.

Speedy Caver osoittautui lähemmäs 10 metriä korkeaksi kiipeilyksi jyrkähköä, hyvin, hyvin karkeaa flowstone-rinnettä ylös. Kiipeäminen oli työlästä, mutta ylhäällä sai vaivanpalkaksi ihastella oikein hienoja luolamuodostelmia. Alastulo oli nimen mukainen vauhdikas osuus: varovaista liukumäenlaskua, joka todella testasi haalarin kestävyyden. Pari vuotta uskollisesti palvelleisiin Stadian opiskelijahaalareihini ilmestyi ensimmäinen repeämä, tosin vain takataskuun.

Matkalla sisäänkäynnille kohtasimme taas toisen seurueen - he olivat aiemmin eronneet seurastamme ja läheneet kohti sisäänkäyntiä kiipeilyn asemesta. He olivat kuitenkin eksyneet matkalla ja kiertäneet vahingossa kehää. Se ei ole OFD:ssä lainkaan harvinaista. Poistuimme luolasta yhtä matkaa.

Majalla Miri kokkasi meille luolaruokaa. Aika lailla kaikki paitsi me ja Steve olivat joko lähdössä pian tai jo poistuneet paikalta. Ilta uhkasi muuttua todella hiljaiseksi, kun kaikki muut menivät päiväunille. Koska minulle alkoi tulla mökkihöperö olo, olin tyytyväinen, kun lopulta muutkin innostuivat lähtemään ilta-ajelulle.

Kävimme Henhrydin putouksilla. Vettä oli sielläkin melkoisesti enemmän kuin edellisellä vierailulla, ja syksyisen kaihoisan haltiametsän sijaan laaksossa oli, kuten infotaulussakin luki, kelttiläistä sademetsää. Paikka vain on aina yhtä ihana.

Miri halusi suklaata, joten jatkoimme vielä Tescoon - mutta sepä olikin kiinni! Vaikka seinässä lukee suurella 24h, toisaalta löytyi kyltti, joka selvensi, että megamarketti on auki yhtäjaksoisesti maanantain kello kahdeksasta lauantain kello kymmeneen, mutta sunnuntaina vain 10-16. Sentään viereinen huoltoasema pikkukauppoineen on oikeasti aina auki. Sieltä saimme suklaan, sipsejä, ja muuta terveellistä naposteltavaa illanistuskelun iloksi.