Vapaa, muttei luolaton

Maanantaiaamuna autoilimme taas ihmisten ilmoille. Aikomus oli mennä Phoenix-luolavermekauppaan, mutta sepä ilmeisesti onkin auki vain tilauksesta. Paikalla ei ollut ketään, puhelin meni vastaajaan, ja alkoi vielä sataa kaatamalla. Sen sijaan laitoimme GPS:n viemään meidät lähimpään apteekkiin, jotta Miri saisi tippoja onnettoman viallisen silmänsä avuksi. Apteekki löytyi Pontardawen kylästä, missä se oli kauppakadun varressa. Kävelimmekin sitten sen päästä päähän. Mukaan tarttui leipää ja welsh cakeja leipomosta. Muut ruokaostokset teimme Tescossa, joka oli aivan kulman takana, kun sekin tosiaan sijaitsee Pontardawessa, mitä en ollut aiemmin edes tajunnut.

Majalle palauttuamme pidimme palaverin. Kello oli aika paljon, ja sää kovin sateinen. Minulla oli takana viiden luolapäivän putki, olkoonkin että osa retkistä oli hyvin kevyitä. Päätimme, että voisimme viettää vapaapäivän - mutta ei suinkaan luolavapaata.

Vuonna 1990 olin käynyt Dan-yr-Ogofin näytösluolien ja dinosauruspuiston pihassa, mutta emme silloin menneet käymään. Nytpä viimein pääsin tutustumaan paikkaan. Se olisi luultavasti ollut suurempi elämys 20 vuotta sitten. Dinosaurukset metsän siimeksessä olivat mainioita, mutta kovin muovisen näköisiä.

Show cavet olivat pahuksen ahdistava kokemus. Betonipäällysteiset lattiat, rakennetut valaistussysteemit ja muu luolan kesytys tuntuivat todella inhottavilta. Luukku oikeaan villiin DYO:hon olisi kiinnostanut kovasti. Cathedral Cavessa, jonka harrastajat tuntevat Tunnel Caven nimellä, soi kovalla äänenvoimakkuudella Pachelbelin Kaanon. Yök. Luola oli kaunis, mutta luonnontilaisena se olisi ollut vielä paljon ihanampi. Pikkuinen Bone Cave oli täytetty näyttelyllä: tekoeläimillä, -ihmisillä ja muulla sälällä.


Loppujen lopuksi paras ja ilahduttavin osuus taisi olla kotieläintarha. Siellä oli muun muassa pikkuisen strutsin näköisiä rheoja, minipieniä poneja, kilejä, lampaita (ainahan niitä Walesissa on) sekä laamoja, joita voi rapsutella. Olivat kyllä somia.

Koska luolaretkettömän päivän jälkeen oli hieman ylienerginen olo, lähdin lihapulla- ja lohkoperuna-aterian jälkeen Jarkon ja Elinan kanssa iltakävelylle. Nummimaisema oli kaunis, ja auringonlasku upea korkealta kielekkeeltä katseltuna.

Ilta sujui totuttuun tapaan takkatulen loimussa, tosin ilman paikallisseuraa. Steve oli poistunut päivän aikana töihin mennäkseen, ja majalle majoittuneet enduro-pyöräilijät eivät olleet kovin sosiaalisia.