Vapaalla

Torstai oli vapaapäivä. Aamulla tavoitin viimein Phoenixin edustajan puhelimitse, ja hän kertoi kaupan olevan lomalla. Ei siis luolavermeitä sieltä. Miri tarvitsi akuutisti uuden haalarin, ja muutenkin halusimme luolashopata. Siispä lähdimme kohti Cardiffia ja Up and Underia.

Koska aamiaistarpeita ei oikein ollut, päätimme syödä matkalla pubiaamiaisen. Sopivan pubin löytäminen vain osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Päädyimme ajamaan Cardiffiin asti, missä harhailimme epätoivoisesti lähiössä, jossa ei tuntunut olevan kuin kampaamoja. Lopulta ostimme leipomosta hätäkäntyt, jotka maistuivat lähinnä kuolemalta, ja niiden voimin marssimme ostoksille.

Haalareita oli tarjolla tasan yhtä Warmbacin valmistamaa mallia, joka oli aika kallis, ja jonka koot olivat vähintäänkin kiintoisat. S oli minulle selvästi liian pieni, M ihan liian iso, vaikka saman merkin M-kokoinen aluspuku on kuin mittoihini tehty. Myyjä juoksi kiltisti varastoon ja takaisin vermeitä kantaen. Sieltä sattui löytymään sopivasti yksi S+-kokoinen haalari, joka oli minulle aika hyvä. Mirillekin löytyi enemmän tai vähemmän sopiva versio. Vasta luolakokeilu näyttää, miten nämä oikeasti toimivat. Muutakin pientä tarttui mukaan, vaikka esimerkiksi säädettäviä tai järkevän kokoisia polvisuojia kauppa ei edelleenkään myynyt.

Kun kerran mukana oli pari ensi kertaa Cardiffissa vierailevaa, ja kun Jarkko vieläpä oli katsonut Doctor Whota ja Torchwoodia, menimme syömään Bayhin, ja hyppimään Millennium Centren eteen. Peilipylvääseen oli liimattu isoja värikkäitä mansikkatarroja, alueella purettiin jonkun festivaalihäppeningin rakenteita, ja Torchwoodin takasisäänkäynti oli edelleen muistoseinä Children of Earthin jäljiltä. Aika eri näköistä kuin edellisellä kerralla. Eräästä Mermaid Quayn monista ruokapaikoista hankittu satunnainen lounas oli oikein hyvä. Sen jälkeen käänsimme selkämme Cardiffille, ja asetimme GPS:n kohti Swanseaa satunnaisen pienen rantapaikan kautta.


Satunnaisranta Llantwit Major -nimisessä kylässä osoittautui aivan mainioksi. Laskuvesi oli ollut matalimmillaan kolmen maissa, me olimme paikalla neljän-viiden välillä, jolloin se oli vielä varsin alhaalla. Kävelimme rantaa eteenpäin kohti lupaavia rantakalliossa näkyviä kolosia. Kallio oli tosi omituista, kuin valtavista tiilistä tehtyä, ja rantakivikko täynnä kaikkea jännää, kuten levää, simpukoita, hassuja äyriäisiä, merivuokkoja, kaloja ja muuta jännää. Otimme paljon kuvia. Rantakallion koloset eivät olleet varsinaisia meriluolia, mutta ihan somia luolanpoikasia kuitenkin. Vesi alkoi hiljalleen nousta, ja käännyimme takaisin. Kun pääsimme parkkipaikalle, rantaviiva oli muuttunut huomattavasti.

Jatkoimme ajelua. Pysähdyimme kahville vastaantulleeseen Farmer's Armsiin, joka ei ollutkaan maalaispubi, vaan varsin hienon oloinen ruokapaikka. Pelkän kahvin juonti siellä tuntui aavistuksen vaivaannuttavalta, mutta kahvi oli kenties parasta, mitä tässä maassa on tullut vastaan.

Tiedossa oli vielä pakollinen Tesco-visiitti, ja kello oli paljon. Swanseaan olisi vielä paljon matkaa. Totesimme järkevämmäksi kulkea kaupan kautta lähtöruutuun. Taas jäi Swansea näkemättä - joka kerta sinne on oltu menossa, koskaan ei vielä ole päästy perille asti. Ehkä ensi kerralla...

Majalla odotti iloinen yllätys: meidät ensimmäiselle OFD-reissullemme vienyt Ian oli ilmestynyt paikalle. Juttua riitti niin paljon, ettei ristikoista tai neulomisesta tullut mitään. Muutenkin majalle oli alkanut virrata luolaharrastajia viikonlopun bileitä varten. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen saimme aikaan jonkinlaisen suunnitelman kolmelle jäljelläolevalle luolapäivällemme.