Sunnuntaina 7.3. klo 22, SWCC hut

Tänään nukuin pitkään, ja aamulla olin paljon pirteämpi. Aamupala oli aito brittiläinen luola-aamiainen, eli hirveä läjä pekonia ja munaa. Aamupalan päälle piti heittää toinen Tesco-keikka, koska tietenkään emme olleet edellisellä kerralla muistaneet kaikkea. Ennen sinne lähtöä setvimme aberystwythiläisten kanssa avainasioita: he olivat lähdössä pois, ja palauttamassa majan (ja luolien avainkaapin) avaimet. Dare sai ne puhuttua meidän haltuumme. Avaimet kaikkiin seudun lukittuihin luoliin! Maailman avaimet! Siinäpä suunnitelmaa illaksi.

Kun minä ja Miri palasimme Tescosta, luolamaja oli meitä lukuunottamatta tyhjä. Dare kertoi, että muutama kerholainen oli käynyt paikalla ihmettelemässä, mutta he olivat jättäneet avaimet meille. Miri jäi vuorostaan vahtimaan mökkiä, kun minä ja Dare suuntasimme nummille tavoitteenamme mökin alaisen valtavan luolaston eli Ogof Ffynnon Ddun yläsisäänkäynnin paikallistaminen. Se onnistui suorastaan yllättävän helposti viime vuodelta jääneiden epämääräisten muistikuvien perusteella.

Majalle palauduttuamme sinne oli sopivasti saapunut paikallinen setä, joka lupasi toimia callbackinamme. Hetken säädön jälkeen puhelinnumerot oli vaihdettu, ja meillä varmuus siitä, että jos eksyisimme luolaan, joku lähtisi etsimään meitä vielä samana iltana.

Haalarit ja kypärät päälle ja sisäänkäynnille siis! Tavoite oli katsella ympäristöä yläsisäänkäynnin lähistöllä ja paikallistaa muutama iso kammio. Kartan korvikkeena meillä oli valokuvia takkahuoneen seinän isosta surveysta.

Etenimme hitaasti ja varovaisesti, mikä varmasti oli viisasta, koska Ogof Ffynnon Ddu on sekä hillittömän sokkeloinen että järjettömän iso luolasto. Kartan ja todellisuuden yhdistäminen osoittautui kovin vaikeaksi. Big Chamber Near the Entrance löytyi ongelmitta, mutta vähän kauempana olevaa Gnome Passagea haimme ja haimme ilman mainittavaa menestystä. Sen sijaan löysimme tilan, joka mahdollisesti oli Shale Chamber. Risteyskohdasta ennen sitä suoritimme sporttisen jyrkän laskeutumisen, joka vei meidät hurjan syvän kuilun luo. Sen vieressä oleva lohkareläjä olisi ehkä johtanut johonkin, mutta katsoimme järkevämmäksi vaihdoehdoksi jälkiemme palaamisen.

Yritimme Gnome Passageen vielä toista reittiä, ali matalan lohkareisen tilan ja yli hankalien isojen kivien. Joku suuri tila löytyikin, mutta sen identiteetti jäi varmistamatta, kun aikaa ei ollut loputtomiin. Palasimme uloskäynnille, joka löytyi juuri sieltä, missä odotimme sen olevan.

Ulkona oli aurinkoista ja kovin kylmää luolan lämpötilaan verrattuna. Olo ei ollut erityisen kuollut tai kauhean mutainen ja märkä, mutta suihku tuntui silti mahtavalta, ja ruoka, kun se viimein saatiin valmiiksi, oli todella hyvää. Luola on paras mauste. Tosin se taisi tällä kertaa oikeastikin olla aika maukasta.

Syötyämme päätimme käväistä viime vuodelta tutussa Guyn pubissa yksillä, mutta siellä oli aivan pimeää. Legendaarinen paikallispapparainen ei ollut kotona. Lähistöltä sentään löytyi avoin pubi, Ancient Briton, ja sieltä satunnainen täysin käsittämätöntä englantia puhuva paikallinen ukkeli.

Takaisin mökille ajeltuamme Miri kävi eeppiseen taistoon olosuhteita vastaan, ja sai kuin saikin aikaan takkatulen, vaikkei meillä ollut tikkuja tai sytytintä, ja puukin oli märkää. Olihan se kyllä symppistä neuloa takan äärellä.