Lauantai oli viimeinen kokonainen päivämme Penwylltissä, joten väsymyksestä huolimatta päätimme tehdä vielä yhden reissun Ogof Ffynnon Dduhun. Kohteeksi valitsimme muutaman meille vieraan paikan yläsisäänkäynnin suunnalta. Surveyn valokuvat kamerassa lähdimme suunnistamaan kohti Bagpipe Chamberia ja Nyth Bran Seriesiä.Miri vastasi kartanluvusta kuten aiemminkin, ja hyvin vastasikin. Päädyimme juuri sinne, mihin olimme halunneet. Säkkipillikammiosta kohti Nyth Brania kulkeva tunneli oli hyvä paikka poikkariharjoittelulle. Muutaman hauskan luolamuodostelman ohitettuame se kuitenkin päättyi ei-niin-kivaan poikkari/kiipeilykohtaan kahden valtaisan Chasmiin aukeavan kuilun yli. Myöhemmin Chris kertoi meille, että paikan lempinimi on "Wall of Death". Dare oli ainoa, jonka rohkeus riitti edes ylittämisen kokeilemiseen, ja takaisintuloon hänkin kaipasi köyden turvaa. Etenemisemme päättyi siis siihen, ja Nyth Bran Series jäi tällä kertaa näkemättä.
Seuraava ideamme olisi ollut käydä katsomassa laskeutumista Swamp Creekin kautta Mainstreamiin, mutta aikaa ei ollut enää niin pitkään reissuun. Päätimme sen sijaan palata sisäänkäynnin tuntumaan katselemaan paikkoja. Labyrinthiin johtavan tunneli katkaisi myös joku saakelin railo - niitä OFD II:ssa riittää. Lisäksi luolasto osoitti jälleen kerran uskomattoman vaihtelevuutensa. Parinkymmenen metrin etäisyydeltä sisäänkäynnistä löysimme ensin lyhyen tunnelinpätkän, jonka seinät olivat hyvin kaunista kiveä ja lattiassa yllättävän syviä lätäköitä, sitten pitkän ahtaan röörin, jonka pohjalla oli älytön polviin asti yltävä mutakerros. Lopuksi tarkastimme vielä alhaalta päin kiipeilyn, jonka olimme eilen jättäneet väliin. Ei se mahdottomalta näyttänyt, mutta kovin korkea se kyllä oli, ja mutaisten saappaiden kitkattomuus ei varsinaisesti lisännyt intoa kiipimätemppuiluun. OFD II:sta poistuttuamme kävimme vielä ottamassa muutaman kuvan ja peräti pätkän videota Cwm Dwrin hilpeästä sisäänkäyntiputkilosta.
Majalle palasimme niin ajoissa, että Readingin luolailijat eivät vielä olleet siellä, joten meillä oli hyvin tilaa siistiytyä ja syödä. Mudan irroittamiseen saappaista meni varmaan vartti, ja pizzan lämmittämiseen piti kysyä ohjeita paikallisilta, koska uunikin oli kaasukäyttöinen eli ihan kumma.Odotin, että loppuilta kuluisi neuloen, ja osan ajasta näin vietinkin, mutta suurimman osan siitä vei tärkeiden asioiden setviminen Chrisin kanssa. Maksoimme yöpymisemme - peräti parikymmentä puntaa per nenä koko viikosta - ja liityimme luolakerhoon jäsenkokelaiksi. Saimme myös melkoisen penkomisoperaation ja monen monen Pant Mawr Potin ja Dan-yr-Ogofin kartan jälkeen käsiimme peräti kaksi OFD:n surveyta, sekä pääsimme ihastelemaan tietokoneella olevaa 3D-mallia luolastosta. Pakkaaminen oli pakko jättää aamuun, koska luolaroina oli yhä läpimärkää.
No comments:
Post a Comment