Olimme etukäteen kuulleet, että Cwm Dwr on täynnä ahdasta ryömintää, minkä vuoksi se ei ole isompien ihmisten suosiossa. Kun avasimme lukitun oven, kävi pian selväksi, että tämä tosiaan on jotakin ihan muuta kuin luolaston kaksi muuta sisäänkäyntiä. Luolan alku oli pieni kolo, jonka lattiassa oli betoninen tuubi suoraa alaspäin. Kaikkea muuta kuin kutsuvan näköinen viritys.Dare meni edeltä, hävisi putkiloon, ja mönki alaspäin kauhean kiroilun säestämänä. Kun siitä kuitenkin pääsi alas ja vielä ylöskin, pitihän sitä kokeilla. Mirille alasmenossa oli ongelmansa, minulle se ei tuottanut pulmia. Putkilo oli selvästi suunniteltu minun kokoiselleni ihmiselle.
Haastava alku toi meidät isoon kammioon. Siellä jouduimme hetken hakemaan oikeaa jatkosuuntaa, mutta aika vaivattomasti se löytyi. Sitten vastassa oli sitä odotettua ryömintää. Se ei kuitenkaan ollut puoliksikaan niin pahaa kuin olisi voinut olla. Odotimme kohtaa, jossa se muuttuisi ikävämmäksi. Jostakin syystä olimme kaikki saaneet Martinin puheista sen kuvan, että SAS Chamberissa, noin ryöminnän puolivälissä, olisi "varoitus, ahtaita tiloja" -kyltti, hauska vitsi sinänsä.
Keltainen varoituskyltti tuli lopulta vastaan tilassa, joka oli hyvin pieni miksikään varsinaiseksi nimetyksi kammioksi. Jatko puolestaan näytti erittäin ahtaalta, eikä sen perusteella voinut sanoa, kuinka pitkälle tämä ahtaus jatkuisi. SAS Chamberin jälkeen piti olla vielä melkein sata metriä ryömittävää. Minä en ainakaan uskonut, että kantti kestäisi ihan niin pitkää matkaa noin ahtaassa röörissä. Aikamme asiaa pähkäiltyä päätimmekin kääntyä takaisin.
Kuljin edellä, ja aiemmin ohittamaamme isohkoon tilaan palattuani huomasin virheemme. Tässä oli oikea SAS Chamber. Edellinen tila oli ollut jokin muu onkalo, ja olimme olleet jo yli puolivälissä ryömintää, jäljellä enää parikymmentä metriä. Koska päätös palata pinnalle oli kuitenkin jo tehty, pidimme siitä kiinni. Jälleen alun betonituubi osoittautui muille vaikeammaksi kuin minulle, vaikka ei se kiva ollut minustakaan, kun sen reunoja alas valuva jääkylmä vesi vei sormista tunnon.
Palasimme luolamajalle pitämään pienen tauon ja palaverin. Koska Cwm Dwr oli antanut meille köniin, piti keksiä vaihtoehtoinen toimintasuunnitelma. Tällaiseksi sopi jo aiemmin mietitty kartoitus/harhailureissu OFD II:n maisemiin.
Edelliseen retkeen verrattuna tämä päivän toinen oli leppoisa ja helppo, mutta myös opettavainen. Saimme muun muassa selville muutaman matkan ensimmäisellä reissullamme hämäräksi jääneen jutun. Olimme silloin onnistuneet kiertämään ympyrää, eli saapumaan yhteen ja samaan tilaan kahta eri kautta kuitenkaan sitä tunnistamatta. Shale Chamberin olimme oikeasti paikantaneet oikein, ja Gnome Passageen olisi päässyt montaakin kokeilemistamme reiteistä, jos vain olisi jatkanut kyllin pitkälle. Lisäksi opimme, ettei kaikkia edes ihan lähellä sisäänkäyntiä olevia pieniä tunneleita ole merkitty karttaan.
Kun ennen kuutta möngimme taas päivänvaloon, väsytti jo melkoisesti. Ilta kuitenkin venyi pitkäksi, kun luolamajalle saapui vanha luolakerholainen, Chris, jolta kuulimme paljon jännää ja hassua juttua luolasta, kerhosta ja epätavallisista pelastusoperaatioista.
No comments:
Post a Comment