Metrossa tapahtuu

Kuten kolmena edellisenäkin kesänä, "kesäloma" merkitsee minulle muutamaa kuukautta oranssin junan ohjaamossa. Tänä vuonna aloitin täyspäiväisen metrotyön toukokuun alusta, ja jo ensimmäisten piiiiitkien tylsien päivien jälkeen tuntui, kuin olisin ollut töissä kuukausikaupalla. Toukokuu oli kaiken kaikkiaan aika rauhallinen. Jostakin syystä metrossa jännitys ja toiminta kasaantuu, ja tällä viikolla sitä on ollut enemmän kuin edellisen kuukauden aikana yhteensä.

Tiistaina eli toukokuun viimeisenä päivänä vietin suurimman osan ajasta taukotilassa neuloen, kun kerran olen ylimääräinen kuljettaja. Otin toki myös ajaakseni muutaman kierroksen, ja niistä jälkimmäinen keräsi koko potin. Remontissa olevan Kulosaaren aseman virtakiskokatko jotenkin aiheutti junaani vaihtosuuntaajavian, joka saa aikaan sen, että kaikki 220V jännitteellä toimivat laitteet ovat poissa pelistä. Näihin sisältyvät muun muassa ajovalot. Vika ei häipynyt helpoilla kääntöraiteella kokeiltavilla tempuilla, joten pääsin ajelemaan valottomalla junalla. Tunneliin toki laitettiin valot päälle, ihan vain minua varten. Matkalla itään tuli satunnainen vahinkohätäpuhelu, jotten vain pääsisi pitkästymään.

Vuosaaressa vartija tyhjäsi junan, ja siirryin kääntöraiteelle odottamaan rikkinäisen vaunuparin vaihtoa ehjään versioon. Siellä huomasin ilokseni, että vartijalta oli jäänyt huomaamatta nukkuva sankari. Koska minulla oli aikaa vain jokunen minuutti, sain sitten itse herätellä tyypin ja taluttaa hänet ehjään vaunupariin. Onneksi tämä oli mahdollista - jos kyseinen tyyppi ei olisi pysynyt jaloillaan, olisi voinut mennä aika haastavaksi. Risan vaunuparin irroittaminenkin tuotti minulle suurta päänvaivaa, kun ensin unohdin sulkea ovet, sitten avata ne. Lopulta kuitenkin pääsin takaisin liikenteeseen ehjän junan kanssa. Asemalla vielä vartija kävi poimimassa junastani aika epäilyttävän näköisen, ilmeisesti omistajattomana siellä lojuneen salkun. Kaikeksi onneksi tämän hässäkän jälkeen sain lähteä kotiin.

Eilen eli torstaina oli ainakin yhtä reipas päivä, ja toiminta vielä jakautui monelle kierrokselle. Onnistuin sankarillisesti selvittämään ruuhkan jälkeiset kytkennät Mellunmäessä, missä pääsin avustamaan uusien junien pätkinnässä ilman kunnon ohjeita. Kun olin vienyt viiden vaunuparin junan varikolle ja palasin taukotilaan odottamaan toista letkaa, kävikin ilmi, että Vuosaaren kytkennät olivat menneet pahemman kerran pieleen, kun jokin rikkinäinen vaunupari oli sotkenut kuvioita. Siellä oli jumissa kuski, jonka olisi pitänyt ottaa juna Itäkeskuksesta, eikä ketään muuta ylimääräistä näkynyt missään, joten minä päädyin ajelemaan kyseisen kierroksen. Tässä vaiheessa aika lailla kaikki junat olivat myöhässä, ja liikenne muutenkin hieman sekaisin.

Kalasataman asemalta Sörkkaa kohti lähdettyäni häkellyksekseni huomasin laitapuolen kulkijan, joka kaikessa rauhassa tallusteli radalla kohti tunnelin suuta. Tyyppi oli eri puolella kuin minä, joten pääsin ajamaan ohi, mutta tietenkin itään päin kulkeva liikenne jouduttiin pysäyttämään sen ajaksi, kun vartijat kävivät pelastamassa papan. Tämä ei varsinaisesti edistänyt aikataulujen kiinnisaamista. Ja minä kun olin toivonut, että voisin viettää päiväni taukotilassa tenttiin lukien - mutta ainakaan ei ollut tylsää!